Nanni Kubota N4.50

Nyt vihdoin saatiin Nanni Kubota sisälle veneeseen. Tammikuu on ollu lumisin vuosikymmeniin, mutta Pete sai kun saikin kaivettua nosturinsa hangesta ja päästiin urakoimaan kone sinne minne se kuuluukin.

Upouusi Nanni vielä peräkärryssä

Jotta asennusvaiheeseen saadaan riittävää tarkkuutta, kone oli ketjutaljojen varassa jolla viimeistely säädäöt hoidetaan koneen roukkuessa autonosturin nokassa.

Melkein perillä.

Tammikuun lumitilanne Laivanvarustajankadulla 2019

Kone omassa pilttuussaan. Puutttuu vielä raakavesi- pako-, polttoaine - ja sähköliitokset

Purjehduskausi 2018 uutta moottoria odotellen

KALLIIT VENEMESSUT

Purjehduskausi 2018 alkoi jo venemessulta. Kauden 2017 ollessa säiden vuoksi katastrofaalinen, usko lämpimiin kesiin oli kuitenkin edelleen niin vahva, että menimme venemessuille helmikuussa. Reissu oli varsin kallis. Hankimme Ebballe uuden FURUNO -WiFi-tutkan, sekä upouuden NANNI KUBOTA 50hp. meridieselin. Tutka, jolle ei tänä kesänä ollutkaan käyttöä sumupäivien puuttuessa, saatiin kuitenkin asennettua ennen vesillelaskua.  Koneen asennus olisi vasta kauden jälkeen.

KESÄRETKI 2018

Kesäretki alkoi poikkeuksellisesti Tallinnasta, jossa laiva lastattiin tyttären syyskesälle tilaamista juhlatarpeista. Siitä alkoikin lähes 12 viikkoa kestävät vuosisadan helteet. Seilasimme Itä-Viroon, Vösun matalaan ankkurilahteen, jossa mukava satamakapteeni toi meille soutuveneen rantautumisiin. Olon teki kotoisaksi samaisen kapteenin perävaunusauna ja puukylän kansainvälinen jazzfestivaali.  Upeat pyörätiet johtivat Käsmun merimuseolle.  Neljän päivän oleilun ja jazzin jälkeen siirryimme niemen toiselle puolelle Vergiin. Kylän vieresssä oli upea Altjan keskiaikainen kylä saniaisten reunustaminen jokineen ja riippusiltoineen. Vergin jäädessä uinumaan helteessä, suuntasimme länteen, Viinistuun. Siellä kävimme tutustumassa fillaroiden Loksa -nimiseen pikkukaupunkiin. Loksa on neuvostoaikainen tylsä betonikylä, jonka ainoa baari oli kiinni. Kauppa kuitenkin löytyi.

Vösu - ilta ankkurissa

Vösun sauna-experience

Kalastajakylän arkkitehtuuria Altjassa

Viinistun satama

Altjan "viidakkopolkuja"

Lähteelä heinäkuun lopulla. Kuutamouinnin merivesi +28.

Kävimme myös tämän purjehduskauden aikana  viisi kertaa Isosaaressa. Sen saunat ja upseerikerho, sekä mukava rauhaisa laguuni saivat paikan tuntumaan omalta merelliseltä kesämökiltä. Lisäksi Lähteelän lämmin kuutamouinti ja SMK:n upea saari tuli tutuksi. Tenorisaxofoni soi myös kesäilloissa tuttuun tapaan.

Isosaaren laguuni. Syväys n 2m, max pituus n. 30 ft(ks takapoiju)

Oskari kutoo kaideverkkoja Lähteelässä.

...Summertime..and the living is easy...

KONE SAMMUI URSULAN KOHDALLE!

Kesän loppupuolella kävi se, mitä olen näinä veneilyvuosina aina odottanut, kone sammui kotiin palatessa. Se tapahtui Café Ursulan kohdalla n 2m/s myötätuulella. Olimme siis varsin onnekkaista, keli oli helppo. Klyyvari vaan auki ja purjeilla kotisatamaan. Se ei ole mikään temppu, mutta Ebba painaa kuitenkin 10tn ja rantamuurin ottaa vastaan pukspröötiä kannatteleva kettinki. Siksi vene pitää kyetä aina täysin pysäyttämään ennen maakosketusta. Nyt kävi myös mr. Murphy:n laki toteen, keulapotkuri päätti lopettaa toimimisensa juuri nyt. Keulapotkurille löytyi akunlatausten ym. tutkinnan jälkeen yksinkertainen selitys, hapettunut ja löystynyt miinusnapa. Koneen sammuminen ja jo pari kesää jatkuneet käyntihäiriöt taas johtui - niin ensin luulin, niistä pienistä roskista joita oli tankin pohjalla. Polttoaineputki oli toki tälläerää tukossa, mutta suurempi roskaamista aiheuttava ja koneen käyntiä pätkivä selitys löytyi kokonaisesta hajoamistilassa olevasta puisesta mittatikusta, joka oli kaiketi pyörinyt tankissa jo usean vuoden ajan mennen välillä polttoaineputken suuta vasten. Tämä tikku kellui tankin katossa, ja vaikka avasi manusluukin ja puhdisteli polttoaineen seassa olleet roskat imurilla, tuo pahus väijyi tuolla piilossa. Vasta kauden loputtua, kun koko tankin tyhjensi ja nosti ylösalaisin, tämä asia paljastui.  Nämä mainitut käyntihäiriöt eivät sinänsä olleet syy koneen vaihtoon. Suurin syy oli vanhan koneen huollontarve ja öljyn tipottelu pilssiin. Sinänsä tulen vielä kaipaamaan varmakäyntistä BMWD50 konetta. Oli se sen verran hyvin palvellut jo 30vuotta.

Muistitikku, joka muistuttaa että tankki pitää välillä puhdistaa perusteellisesti.

EBBA A-LAITURILLA, KONE POIS

Nyt tätä kirjoittaessa on jo lokakuun viimeinen päivä. Kone on saatu pois, uudelle rakennellaan kannakkeita. NANNI KUBOTA:n moottorityynyt oli kapeammalla ja kone pitää saada pudotettua alemmas. Uusi kone painaa n 100kg vähemmän, mutta Ebban rakentaja, Pekka, vannoi että laittoi muutenkin koneen kohdalle hiukan liikaa painolastia aikoinaan. Ei ui kuulemma silmällään vaikka kone kevenee. Nyt saadaan moottori myös sammutettua kannelta ja mittarit toimii. Vanha kone on myynnissä Tapimer:issa. Potkuri, polttoainejärjestelmä ja pakoputkisto, sekä osa lappo-ym. järjestelmistä tullaan myös uusimaan. Nyt taitaa olla niin, että kun kone keväällä hyrähtää käyntiin, Ebba on käyty kokonaan läpi ja paikat kunnossa seuraavan 30 vuoden purjehduksia varten. Itse olen silloin jo 86v.

Pilssi epoksoitu ja maalattu. Kelpaa uuden koneen laskeutua paikoilleen.

Koneen peti alkaa hiljalleen rakentua.

BMW D50 ennen ja nyt. Joku saa vielä hyvän ja varman koneen.

Kesäretki 2016 Uuteenkaupunkiin

Tälle kesälle oli selvät suunnitelmat, kohti Uusikaupunkia ja takaisin alas.

Kesä on ollut kylmin ja kolein sitten miesmuistiin, mutta Ebballe osui varsin kohtuulliset kelit ja sopivasti tuulivoimaa käydä mutka Uudessakaupungissa ja palata takaisin kotivesille.

Matka alkoi perinteisesti Lähteelästä ja Jussaröstä. Jussarön uusi sauna oli hieno. Hangosta, missä vietettiin jopa yksi etätyöviikko, saimme kyytiin yhden  ylimääräisen "kesäkissan"  jonka kanssa purjehdittiin Kasnäsiin. Sinne saavuttiin kaatosateessa. Pakollisten syöminkien ja saunojen jälkeen suunnattiin Airistolle, Turkuun ja sen  hionoon Turun Pursiseuran pikkusatamaan, ja sieltä  edelleen Katanpäähän ja lopulta Uuteenkaupunkiin.

Parhaita muistoja saimme Katanpäästä sekä paluumatkalta Isokarilta. Tutustuimme myös Pähkinäsisiin ja Nauvoon. Nauvo ei ehkä edusta eksoottisinta satamaa karnevaaleineen, mutta jos sinne ennättää ennne iltapäiväruuhkaa ja saa paikan, toki menettelee. Siellä tapaa sekä uusia että vanhoja tuttavia.
Palatessa sateessa pysähdyimme myös Elisaareen, jonka uusi sauna oli käymisen arvoinen.

Jussarö sumussa

Kohti Hankoa, näkyvyys 50m

Rohkea tytär gastina

Loppu hyvin kaikki hyvin, matka voi jatkua tästä kohti Pohjoista

Hanko kylpee kesäillan kultauksessa

Purjehduskausi aukeaa

Tänä vuonna joillakin alkoi jo purjehduskausi. Ystävä lähti  2.4. Lähteelään Hanse 325:llään. Myös Lunni (CA40) siirtyi nyt 3.4. Merisatamaan odottamaan lämpöä. Hietalahden altaassa, missä tämä talvehti jäissä, oli enää paikoitellen lauttoja mutta muualla jo vesi täysin avoinna. Myös Pursiseura Sindbadin kausi on osalla jo avattu uintia myöden.

Ebba on vielä odottamassa 7.5. tapahtuvaa vesillelaskua. Nyt on kuitenkin  jo maalit, sakkelit (kiitos Lassen ja Leenan Farsons´s varaston) ja muut tarvittavat mutterit hankittu. Pronssipotkurikin on kiilloteltu.

Omituinen jääpäs eipäs talvi

Olen tänä talvena ihmetellyt jälleen muiden kanssapurjehtijoiden tapaan, millaiset oudot ja meille vieraat sääilmiöt ovat jo osa uutta normaliutta. Voi olla että Colin Archer - "myrskyvene" on se tulevaisuuden konstruktio jollaista jokainen alkaa etsiä pelätessään näitä uuden aikakautemme "supermyrskyjä".

Otin kuvia toimiston ikkunasta millaisena talvi 2016 näyttäytyi täältä rannalta käsin. Monet jäät ja sulat saatiin kokea, eikä talvi ole vielä edes kunnolla ohi tätä kirjoittaessa.

Ebba kohti Joulua

Ebba on taas talvitelakoituna tutulla Pursiseura Sindbadin A-laiturilla. Syksyn tuulet ovat olleet sitä luokkaa (Hangossa esim. Itsenäisyyspäivän aikoina n. 30m/s), että jouduttiin kiristämään pukkeja. Ne olivat ilmeisesti löystyneet hiljalleen kovan tuulen ansiosta tai maan vajotessa nyt kun routaa ei enää saada ennen helmikuuta. Onneksi ollaan vielä pystyasennossa. Monet ystävät ovat kaukomailla kuten Hannu ja Auli s/y Mantallaan Kap Hornin kulmilla, osa välillä käymässä kotikulmilla kuten Jukka Pohjola.  

Ebba sai kun saikin vielä viimeistelyyn kuuluvan penkin tälle vuodelle. Nyt salongissa kelpaa istua kelillä kuin kelillä, ja juhlia vaikka suuremmalla joukolla.

Ensikaudeksi tehdään kevään töinä mm: vesilinjan uudelleenmaalaus, yhden kattovinssin uusiminen (odottaa tuossa toimiston pöydällä) sekä rod kickerin laitto vanhan kikkitaljan tilalle.  Lisäksi ikuisuusprojektina sprayhood, tai vastaava roiskeilta suojaava ratkaisu pitää miettiä (on mietitty jo vuosia). Luovuimme Walker Bay -jollasta (sniff!) joten nyt kannella on avaraa, hyvä näkyvyys mutta vesi vasta lentää. Myös jonkinlainen "aallonmurtaja" pitänee tehdä istumalaatikon reunalle. Kantta pitää myös ehostaa, paikkailla ja laittaa pari tiikkilevyä. Samalla koko puuosasto kaipaa taas Boracol -tms. sammalkäsittelyn. Ai niin, tänä olikin tärkeää: potkuri pysyi vain tuurillaan kiinni menneenä kesänä. Nyt tuo löystynyt mutteri pitää irrottaa, akseli ja kiilapala tarkistaa, tiukata ja sovittaa siitä hävinneen prikan tilalle uusi. Ehkä potkuria voisi vähän myös silottaa. Sai taas viron satamissa raapaista poijuketjua pakittaessa ja se aiheuttaa ikävän pärsteen potkurin lapaan. Näillä kierrosluvuilla j amoottorointimäärillä sillä ei liene suurta teknistä harmia mutta eipä tuo tasapainotettu ja hiottu hydronynaaminen potkuri haitaksikaan ole koneelle ja akselille. Oli myös hyvä todentaa että pieni klonksutus mikä kuului ajettaessa, tuli tuosta potkuriakselin välyksestä, eikä siis meitä seuraavasta sukellusveneestä, seikka mitä jo jossain vaiheessa uumoilin. Pinna ja peräsin saa myös hiukan huomiota. Ensin mainittu vähän pintakäsittelyä, jälkimmäinen joko syväkäsittelyä taikka vähän vahvistusta kaulaosaan.
Jos vielä intoa riittää, tankin ja letkustot voisi käydä kokonaan läpi.  Voisi uusia vähän letkuja ja puhdistaa tankista vuosien varrella kertyneet moskat pois. Tästä syystä tankki ajettiin varsin vajaaksi tälle talvelle eikä tapamme mukaan täytetty piripintaan.

Tätähän se veneily on, saada kevääksi uutta mietittävää, uusia ratkaistavia ongelmia. Kesäsuunnitelmat on tässä vaiheessa ehkä saaristomeren ja merenkurkun suunnalle, katsotaan nyt.

Lisäjakkara/viinikellari

Huom. pöydällä keulapotkurin "reikä"

Lennä paksu leidi - lennä!

Kesäretki 2015 ja vähän syksyäkin

Kesäreissu 2015 

Matkamme alkoi työkiireiden vuoksi vasta 8.7. 2015 ja suuntautui ensin kuopuksen kanssa kaatosateessa Jussarön välietapin kautta Hankoon.

Ankkurimaljoilla Jussarössä, onnistuneen manööverin jälkeen

Jussarön vanhan rautakaivoksen torni, huikea tarina

Sofia perämiehenä, Hanko näkyy jo

Nyt tarkkana, enää muutama kaapelinmitta

Hangosta siirryttiin kaveri- ja sukulaisvastaanoton jälkeen lahden yli Viron vesille. Ylitys täysin tyynessä, lämpimässä säässä koneella Kärdlaan. Paikka tuntui (EU)ehostusten jälkeen jotenkin vieraalta ja steriililtä. 
Liekö yksi syy se, että satamakapteeni Hillar Kukk oli lähtenyt rannikkokierrokselleen uutta satamakirjaansa kokoamaan, eikä siten ollut nyt toivottamassa tulijoita tervetulleeksi sun downereineen, kuten edellisenä kesänä.

Keskimerkki Väinämerellä, siinä ainoassa portissa mistä pääsee läpi hiekkapankin

Kesän 2015 yleisin purjehduslook

Matka jatkui Hiidenmaalta Muhun saarelle Kuivastuun. Tuo pieni ruuhkainen satama ja sen hyörinä ei sekään vielä saanut jäämään pidemmäksi aikaa vaan lähdettiin kohti varsinaista määränpäätä, Saarenmaan Kuresaarta. Tavoite oli tavata Johannes kaju, tuo mainio "PurjeAbi".  Ebban fokka ja klyyvari olivat saaneet sen verran jo merimaileja että katsottiin parhaaksi teettää niihin perushuolto. Johannes korjasi kaikki auennett ompeleet, joita oli jo jonkin matkaa. Purjeet saatiin korjattua edullisesti, 140e, ja samalla teetätettiin sivusuojat. Tarkoitus oli teettää myös sprayhood mutta koska kiinnikkeitä ei voitu hyödyntää, päätettiin tehdä vähän kotitöitäja tilata sprayhood vasta talven aikana. Kuresaaressa vietettiin kaikkiaan 7 päivää. Kaikki säätilat tuli testattua viikon aikana. Kuresaari tarjosin mutakylpyjä, hierontaa, ostereita, juhlintaa, kuntelenkkeilyä ja kaikkea mitä lomalainen voi kaivata. Yksi työpäiväkin tuli tehtyä Leninin kuvin koristellussa loosissa, kuten kunnon työnsankarin kuuluu,  John Bull´s Pubissa (Kuresaaren toimistossamme). Kuresaari jätettiin navakkaan myötätuuleen. Matkasimme Lounaranna -nimiseen satamaan, Muhun saaren eteläosaan, mukavien tovereittemme neuvomana. Paikallinen "harbour master" teki meille paellaa ja saimme kylpeä puusaunassa vastan kanssa. Sillä jaksoi jatkaa seuraavana päivänä n. 62NM Dirhamiin. Matkalla koettiin kaikki säät, oli tornadoa, ukkosmyräkkää, leppeää tuulta, sadetta ja hellettä. Dirham  oli myrskyvaroituksen vuoksi lähet ääriään myöten täynnä, joten saimme kylkipaikan tuulelle ja mainingille alttiista sataman suusta. Samalla iski vatsatauti joten paksi päivää vietettiin hiukan levottomissa olosuhteissa, pääosin leväten punkassa. Viimein tuuli rauhottui ja lähdimme kohti Lohisalun tuttua satamaa. Siellä oli vielä hitunen jäljellä mainittua tautia, joten sekin oleilu liitettiin hiukan työntekoon, nyt Lohisalun mainiossa "toimistossamme", mikä oli kyllä aika toimiva jos joutuu yhdistämään työtä ja huvia, kuten joskus ehkä joutuu. Matkan kohokohdaksi mudostui kuitenkin ensin Näissaari. Tuo mainio vanha miinatehdasalue yöllisine baareineen ja kartanoineen. Ajelimme 4w sähköautolla saaren ympäri (niillä muuten juuttuu kiinni ellei pidä varaansa) villisikoja väistellen.  Saaressa on mahtava biitsi eteläpuolella. Karibia lähellä kotia, sanoisin. Toinen sykähdyttävä elämys koetiin Pranglissa. Vain 30NM Helsingistä olevassa, meitä lähimmässä ulkomaankohteessa oli mainio palvelu ravintoloineen. Parasta oli kyyti auton lavalla Taavin "sohvasaunaan" kahdeksan hengen saunapoppoolla, joka koottiin satamasta. Meille lämmitettiin vanha pittoreski sauna jossa oli mma sohva, hiiri ja sammakko. Ulkona odotti palju, savukampelaa ja Viron kirkasta. Kotiinkuljetus lavalla uskomattomassa hiekkatie- ja maalaiskylämiljöössä jollaista ei enää juuri näe. Aito kotiseutumuseo joka elää ja hengittää vielä vuonna 2015.
Ai niin, niille jotka naureskelevat keulapotkureille purjeveneissä, uskallan myöntää takin käännettyäni asiassa, että joskus tekniikka helpottaa kyllä elämää. Nytkin päästiin peruuttamalla tankille, satamista ulos ilman köysiviritelmiä ja vaimo hymyili enemmän kuin yhdelläkään aiemmalla reissulla kun ei tarvinnut pelätä ja jännittää jokaista manööveriä. Eihän sitä propellia juuri surruuteltu kun malliksi, mutta siellä missä sitä tarvitaan, se on ihan paikkansa ansainnut. 10t painoa ja kaksi metriä ylitystä keulassa kun on nykyisissä ahtaissa satamissa eri asia kuin niinä vuosina kun vastaavat veneet oli tehty työhön, vähempää kiiltoa ja puunausta edellytttämiksi. Nykyään satamissa alkaa olla kuin kuin autojen parkkipaikalla. Ei paikkaa mihin nojata, ei kestä koskettaa valkeaa ja sileää.

Prangli End of Season Fest 2015

Koska Pranglissa oli niin kivaa, järjestettiin vielä kertausharjoitukset syyskuun lopulla, 18.9. nimellä Prangli End of Season Fest 2015. Mukaan saatiin kanssamme jo kertaalleen "sohvasaunojia" sekä joukko vanhoja kavereita. Syyskauden päättäjäisreissullamme oli lounaistuulta puuskissa 22m/s. Säätiedotus oli tiedossa mutta tälläkertaa hluttiin hiukan testata Colin Archerin merikelpoisuutta todella konenee miehitön kanssa. Täytyy sanoa että harvinaisen hauska reissu, vaikka tulimme 4,5m aallokossa veden lentäessä vaakasuoraan. Praglin satama-allas oli kuin sisälle ajaisi. Täysin tyyni ja rauhallinen satama, vaikka navakka lounaistuuli puhalsi jossain korkealla mastonhuipun yllä. En suosittele satamaan tuloa pohjoistuulella  tähän satamaan, mutta nyt kaikki oli jo ennalta tiedossa.

Prangli Pood, satamatoimisto ja "juhlahuone"

Paikallinen kuljetusfirma

Ebba lepäilee kovan reissun jälkeen