 |
| Ebba, paikka pyllyssä, kuva Mikko Hakanen, Kökar |
Purjehduskausi 2013 on ollut suurta seikkaiua. Lahden ylityksiä ja aamu-ankkurointia umpisumussa, aurinkoisia leppeitä lounaistuulia, 19m/s pohjoispuuskia ja vaahtopäitä. Alkukaudella käväistiin Tallinnassa. Sitten lähdettiin kohti Ahvenanmerta, Stora Svartö, Jussarö, Hanko, Kasnäs, Björkö, Kökar, Rödhamn, Maarianhamina, Lemströmin kanaali, Jungfruskär, Nauvo ja taas Hanko ja lopulta Lähteelä jossa paras sauna koskaan. Matkalla tapasimme joukon uusia tuttavuuksia, osa tapaamistamme merenkulkijoista oman pursiseuran väkeä. Tuntui kuin olisi ollut laajalla eskadeeripurjehduksella, sen verran uskollisesti satuimme kyljittäin samoihin satamiin. Asia mistä on pelkkää positiivista kerrottavaa. Itse purjehdus alkaa jo pikkuhiljaa olla kyseisellä venetyypillä hallussa, hienokseltaan jopa kehittynyt. Saatiin tehdä jopa tyylikkäitä ohituksia kevyissä tuulissa, asia mikä tämäntyyppisellä pullealla, lähes uivalla laiturilla on aikamoinen saavutus. Perheeseen tuli myös yksi H-vene lisää jonka nousukulmassa oli kyllä ihmettelemistä kun tuulensilmää ei tahdo edes löytyä. Vaikka CA on paatti joka kantaa hyvin purjeensa, tänä kesänä reivailtiin ihan miellyttävyyden vuoksi ja siitä kippari sai irtopisteitä amiraalilta. Vauhtia ja vaaratilanteita ei tietysti sitten ollut niin paljon mutta kyllähän tuuletkin olivat paikoin sellaisia ettei ihan jokainen edes viisaana lähtenyt ulos laisinkaan. Jos 19 metrin sekuntinopeudella puhaltavissa puuskissa pysyy kansi kuivana ja pinna kevyenä, ja ylhäällä on kaikki kolme purjetta, se tarkoittaa pientä säätöä jota nyt harrastettiin varsin herkästi.
Hangossa pistäydyttiin juuri regatan aikaan ja siitä sukeutui yksi Ebban kanalta merkityksellisimmistä seikkailuista. Pullukaisen leidin kelluessa satamassa, kylkeen moiskautti Louhi kisavene pienen pusun. Kyseessä oli pikemminkin kielisuudelma, sillä seurauksella että Ebban ahteriin tuli läpireikä. Onneksi sattumuksessa oli kaksi hyvää asiaa: reikä oli vesilinjan yläpuolella eikä vene uponnut, ja tiimi joka purjehti Louhella, koostui veneasiantuntijoista ml. telakan omistaja. Porukka oli kokonaisuudessaan lisäksi todellisia herrasmiehiä. Reikä tultiin laminoimaan umpeen jo saman päivän iltana. Matka pääsi jatkumaan laminoidulla hätäpaikkauksella. Paikkaus oli toki ruma mutta asiantuntevalla tavalla korjattu.
Palattuamme kotisatamaan, saimme tehdä vielä yhden lahdenylityksen Tallinnan täyteen Old City Marinaan. Kesäinen helleaalto merellä vietettynä, mainioine luoteis-lounaistuulineen oli sanoinkuvaamaton elämys mennen tullen. Ehkä sellainen retki jonka vuoksi ihmiset yleensä purjehtivat ihan huvikseen.
Tätä kirjoitellessa käydään juuri keskustelua siitä mitä kaikkea lisäremontteja Ebba nyt samalla kokee kun se joudutaan nostamaan telakalle lopullista paikkauksen viimeistelyä varten. Suunnitelmissa on koneen, sähköjen ja sisustan päivittäminen, tai pikemminkin niiden myötä veneen äärimmäisen merikelpoisuuden päivittäminen ja sen ylläpito perinteitä kunnioittavalla tavalla.
