maanantai 7. joulukuuta 2015

Ebba kohti Joulua

Ebba on taas talvitelakoituna tutulla Pursiseura Sindbadin A-laiturilla. Syksyn tuulet ovat olleet sitä luokkaa (Hangossa esim. Itsenäisyyspäivän aikoina n. 30m/s), että jouduttiin kiristämään pukkeja. Ne olivat ilmeisesti löystyneet hiljalleen kovan tuulen ansiosta tai maan vajotessa nyt kun routaa ei enää saada ennen helmikuuta. Onneksi ollaan vielä pystyasennossa. Monet ystävät ovat kaukomailla kuten Hannu ja Auli s/y Mantallaan Kap Hornin kulmilla, osa välillä käymässä kotikulmilla kuten Jukka Pohjola.  

Ebba sai kun saikin vielä viimeistelyyn kuuluvan penkin tälle vuodelle. Nyt salongissa kelpaa istua kelillä kuin kelillä, ja juhlia vaikka suuremmalla joukolla.

Ensikaudeksi tehdään kevään töinä mm: vesilinjan uudelleenmaalaus, yhden kattovinssin uusiminen (odottaa tuossa toimiston pöydällä) sekä rod kickerin laitto vanhan kikkitaljan tilalle.  Lisäksi ikuisuusprojektina sprayhood, tai vastaava roiskeilta suojaava ratkaisu pitää miettiä (on mietitty jo vuosia). Luovuimme Walker Bay -jollasta (sniff!) joten nyt kannella on avaraa, hyvä näkyvyys mutta vesi vasta lentää. Myös jonkinlainen "aallonmurtaja" pitänee tehdä istumalaatikon reunalle. Kantta pitää myös ehostaa, paikkailla ja laittaa pari tiikkilevyä. Samalla koko puuosasto kaipaa taas Boracol -tms. sammalkäsittelyn. Ai niin, tänä olikin tärkeää: potkuri pysyi vain tuurillaan kiinni menneenä kesänä. Nyt tuo löystynyt mutteri pitää irrottaa, akseli ja kiilapala tarkistaa, tiukata ja sovittaa siitä hävinneen prikan tilalle uusi. Ehkä potkuria voisi vähän myös silottaa. Sai taas viron satamissa raapaista poijuketjua pakittaessa ja se aiheuttaa ikävän pärsteen potkurin lapaan. Näillä kierrosluvuilla j amoottorointimäärillä sillä ei liene suurta teknistä harmia mutta eipä tuo tasapainotettu ja hiottu hydronynaaminen potkuri haitaksikaan ole koneelle ja akselille. Oli myös hyvä todentaa että pieni klonksutus mikä kuului ajettaessa, tuli tuosta potkuriakselin välyksestä, eikä siis meitä seuraavasta sukellusveneestä, seikka mitä jo jossain vaiheessa uumoilin. Pinna ja peräsin saa myös hiukan huomiota. Ensin mainittu vähän pintakäsittelyä, jälkimmäinen joko syväkäsittelyä taikka vähän vahvistusta kaulaosaan.
Jos vielä intoa riittää, tankin ja letkustot voisi käydä kokonaan läpi.  Voisi uusia vähän letkuja ja puhdistaa tankista vuosien varrella kertyneet moskat pois. Tästä syystä tankki ajettiin varsin vajaaksi tälle talvelle eikä tapamme mukaan täytetty piripintaan.

Tätähän se veneily on, saada kevääksi uutta mietittävää, uusia ratkaistavia ongelmia. Kesäsuunnitelmat on tässä vaiheessa ehkä saaristomeren ja merenkurkun suunnalle, katsotaan nyt.

Lisäjakkara/viinikellari

Huom. pöydällä keulapotkurin "reikä"

Lennä paksu leidi - lennä!



maanantai 17. elokuuta 2015

Kesäretki 2015 ja vähän syksyäkin

Kesäreissu 2015 


Matkamme alkoi työkiireiden vuoksi vasta 8.7. 2015 ja suuntautui ensin kuopuksen kanssa kaatosateessa Jussarön välietapin kautta Hankoon.

Ankkurimaljoilla Jussarössä, onnistuneen manööverin jälkeen



Jussarön vanhan rautakaivoksen torni, huikea tarina



Sofia perämiehenä, Hanko näkyy jo


Nyt tarkkana, enää muutama kaapelinmitta



Hangosta siirryttiin kaveri- ja sukulaisvastaanoton jälkeen lahden yli Viron vesille. Ylitys täysin tyynessä, lämpimässä säässä koneella Kärdlaan. Paikka tuntui (EU)ehostusten jälkeen jotenkin vieraalta ja steriililtä. 
Liekö yksi syy se, että satamakapteeni Hillar Kukk oli lähtenyt rannikkokierrokselleen uutta satamakirjaansa kokoamaan, eikä siten ollut nyt toivottamassa tulijoita tervetulleeksi sun downereineen, kuten edellisenä kesänä.
Keskimerkki Väinämerellä, siinä ainoassa portissa mistä pääsee läpi hiekkapankin

Kesän 2015 yleisin purjehduslook



Matka jatkui Hiidenmaalta Muhun saarelle Kuivastuun. Tuo pieni ruuhkainen satama ja sen hyörinä ei sekään vielä saanut jäämään pidemmäksi aikaa vaan lähdettiin kohti varsinaista määränpäätä, Saarenmaan Kuresaarta. Tavoite oli tavata Johannes kaju, tuo mainio "PurjeAbi".  Ebban fokka ja klyyvari olivat saaneet sen verran jo merimaileja että katsottiin parhaaksi teettää niihin perushuolto. Johannes korjasi kaikki auennett ompeleet, joita oli jo jonkin matkaa. Purjeet saatiin korjattua edullisesti, 140e, ja samalla teetätettiin sivusuojat. Tarkoitus oli teettää myös sprayhood mutta koska kiinnikkeitä ei voitu hyödyntää, päätettiin tehdä vähän kotitöitäja tilata sprayhood vasta talven aikana. Kuresaaressa vietettiin kaikkiaan 7 päivää. Kaikki säätilat tuli testattua viikon aikana. Kuresaari tarjosin mutakylpyjä, hierontaa, ostereita, juhlintaa, kuntelenkkeilyä ja kaikkea mitä lomalainen voi kaivata. Yksi työpäiväkin tuli tehtyä Leninin kuvin koristellussa loosissa, kuten kunnon työnsankarin kuuluu,  John Bull´s Pubissa (Kuresaaren toimistossamme). Kuresaari jätettiin navakkaan myötätuuleen. Matkasimme Lounaranna -nimiseen satamaan, Muhun saaren eteläosaan, mukavien tovereittemme neuvomana. Paikallinen "harbour master" teki meille paellaa ja saimme kylpeä puusaunassa vastan kanssa. Sillä jaksoi jatkaa seuraavana päivänä n. 62NM Dirhamiin. Matkalla koettiin kaikki säät, oli tornadoa, ukkosmyräkkää, leppeää tuulta, sadetta ja hellettä. Dirham  oli myrskyvaroituksen vuoksi lähet ääriään myöten täynnä, joten saimme kylkipaikan tuulelle ja mainingille alttiista sataman suusta. Samalla iski vatsatauti joten paksi päivää vietettiin hiukan levottomissa olosuhteissa, pääosin leväten punkassa. Viimein tuuli rauhottui ja lähdimme kohti Lohisalun tuttua satamaa. Siellä oli vielä hitunen jäljellä mainittua tautia, joten sekin oleilu liitettiin hiukan työntekoon, nyt Lohisalun mainiossa "toimistossamme", mikä oli kyllä aika toimiva jos joutuu yhdistämään työtä ja huvia, kuten joskus ehkä joutuu. Matkan kohokohdaksi mudostui kuitenkin ensin Näissaari. Tuo mainio vanha miinatehdasalue yöllisine baareineen ja kartanoineen. Ajelimme 4w sähköautolla saaren ympäri (niillä muuten juuttuu kiinni ellei pidä varaansa) villisikoja väistellen.  Saaressa on mahtava biitsi eteläpuolella. Karibia lähellä kotia, sanoisin. Toinen sykähdyttävä elämys koetiin Pranglissa. Vain 30NM Helsingistä olevassa, meitä lähimmässä ulkomaankohteessa oli mainio palvelu ravintoloineen. Parasta oli kyyti auton lavalla Taavin "sohvasaunaan" kahdeksan hengen saunapoppoolla, joka koottiin satamasta. Meille lämmitettiin vanha pittoreski sauna jossa oli mma sohva, hiiri ja sammakko. Ulkona odotti palju, savukampelaa ja Viron kirkasta. Kotiinkuljetus lavalla uskomattomassa hiekkatie- ja maalaiskylämiljöössä jollaista ei enää juuri näe. Aito kotiseutumuseo joka elää ja hengittää vielä vuonna 2015.
Ai niin, niille jotka naureskelevat keulapotkureille purjeveneissä, uskallan myöntää takin käännettyäni asiassa, että joskus tekniikka helpottaa kyllä elämää. Nytkin päästiin peruuttamalla tankille, satamista ulos ilman köysiviritelmiä ja vaimo hymyili enemmän kuin yhdelläkään aiemmalla reissulla kun ei tarvinnut pelätä ja jännittää jokaista manööveriä. Eihän sitä propellia juuri surruuteltu kun malliksi, mutta siellä missä sitä tarvitaan, se on ihan paikkansa ansainnut. 10t painoa ja kaksi metriä ylitystä keulassa kun on nykyisissä ahtaissa satamissa eri asia kuin niinä vuosina kun vastaavat veneet oli tehty työhön, vähempää kiiltoa ja puunausta edellytttämiksi. Nykyään satamissa alkaa olla kuin kuin autojen parkkipaikalla. Ei paikkaa mihin nojata, ei kestä koskettaa valkeaa ja sileää.

Prangli End of Season Fest 2015


Koska Pranglissa oli niin kivaa, järjestettiin vielä kertausharjoitukset syyskuun lopulla, 18.9. nimellä Prangli End of Season Fest 2015. Mukaan saatiin kanssamme jo kertaalleen "sohvasaunojia" sekä joukko vanhoja kavereita. Syyskauden päättäjäisreissullamme oli lounaistuulta puuskissa 22m/s. Säätiedotus oli tiedossa mutta tälläkertaa hluttiin hiukan testata Colin Archerin merikelpoisuutta todella konenee miehitön kanssa. Täytyy sanoa että harvinaisen hauska reissu, vaikka tulimme 4,5m aallokossa veden lentäessä vaakasuoraan. Praglin satama-allas oli kuin sisälle ajaisi. Täysin tyyni ja rauhallinen satama, vaikka navakka lounaistuuli puhalsi jossain korkealla mastonhuipun yllä. En suosittele satamaan tuloa pohjoistuulella  tähän satamaan, mutta nyt kaikki oli jo ennalta tiedossa.

Prangli Pood, satamatoimisto ja "juhlahuone"

Paikallinen kuljetusfirma

Ebba lepäilee kovan reissun jälkeen




tiistai 26. toukokuuta 2015

Tallinnan retki

Tallinnan kevätretki oli jälleen todella miellyttävä mokemus.
Menomatka oli rauhallista kryssailua, josta toverin ottama kuva.
Tallinnanlahdella
Olipahan taas uusi ennätys Ebballa, kun tultiin Tallinnasta 24.5. kauden avauspurjehdukselta.
Matkan kesto 7h, keskinopeus 6,8 kts, max 7,4 kts. Tuuli puuskittain 12m ja reivaukset jäi tälläkertaa tekemättä. Alus ei tosin pahemmin kyllä edes kallistellut, mitä nyt pinna hiukan painoi joissakin kuopissa. Hannu Järvinen Pedrickillään oli kaiketi ainoita jotka menivät meistä ohi.

Kuvassa tullaan keula kohisten pullein purjein.

"Mahtava peräsin ja pulleat purjeet"



perjantai 15. toukokuuta 2015

Purjehduskausi 2015 avattu

Nyt saatiin viimein purjeet päälle ja vehkeet jokseenkin omille paikoilleen. Samalla tuli testattua uusi vaihtokaupassa saatu Optimus 2000 petrolivalaisin. Kun ensimmäisen sytyksen tuomasta säikähdyksestä selviää, palkintona on mitä mukavin lämpöä tuova lamppu joka antaa todella kirkkaan valon.

Tuuklet on nyt myös vielä toukokuussa todella kovia. Köydet joutui koville taas kerran. Toivotaan että viikon kuluttus toteutuu kauden avaus, perinteinen Pursiseura Sindbadin kevätretki toiselle puolelle Suomenlahtea Tallinnaan.

Oprtimus 2000. Huippujuttu perinnelaivassamme

Köydet huutivat armoa 13.5.2015



tiistai 28. huhtikuuta 2015

Keulapotkuri asennettu

2.5.2015 oli sitten taas vesillelasku. Kevät 2015 näytti olevan aika niukka kauniiden päivien osalta. Kevättyöt olisi ollut helpoin tehdä jopa tammi-helmikuussa, jolloin päästiin jopa kahdeksan asteen lämpötiloihin muutamana päivänä. Matalapaineen keskus lumisateinen lähestyi Suomea vielä vesillelaskun aikoihin. Onneksi ehdittiin laminoida keulapotkurin tunneli, asentaa tekniikka ja vetää top-coat ja myrkyt sinne minne ne kuuluu. Jäin mielenkiinnolla odottamaan millaisessa asennossa Ebba nyt kelluu ja miten Vetus -75 keulapotkuri jaksaa ohjata keulaa. Kiinnostavaa oli myös nähdä tekeekö keulapotkuri veneestä paremmin käsiteltävän. Ainakin CA 40, jota manöveerasin jokunen vuosi sitten, oli todella hyvin käsissä ja yksin parkkeeraus sivutuulessa oli helppoa kuin heinänteko keulapotkurinsa ansiosta. Nyt vielä odotellaan tätä kirjoittaessa lataussähkön asennusta. Se kun vaatii hiukan lisää myös maalaturikapasiteettia, eli oma Mastervolt 10A laturi keula-akulla, joka samalla toimii varavehkeenä pitkillä seikkailuilla.

Siellä se nyt on, valuhartsilla umpeen valettuna

Virtauslistan ideana on estää jarruttavaa virtausta potkuritunnelin takaseinnään.

Styybuur ja paapuur menivät sittenkin ristiin, joten piti vielä vaihtaa koneeseen ohjain piuhat keskenään ettei mene kiireessä sekoiluksi.



Tuommoisessa pienessä sähkömoottorissa on yllättävän paljon  voimaa, sanovat n. 6hp, mutta 125Ah akku ei tietysti montaa kertaa jaksa tällaisia tehoja ruokkia, joten nyt sitten projekti laajenee kaiketi niin että joudutaan satsaamaan tuulivoimalaan. Samalla joudutaan hankkimaan lisää tilaa kannelle. Olen jo ensikaudeksi varaillut suunnittelua mm. takaspröötille, jolloin saadaan tasapainoa mm. siirtämällä pelastuslautta taakse ja samalla tulee tilaa tuuligeneraattorille. Jos myös takastaagi saadaan pois istumalaatikosta hieman taaemmas, se saattaa muuttaa koko olemusta positiivisella tavalla. Muutenkin koko kansi on suuremman restauroinnin seuraava kohde, ellei kone sano sitä ennen sopimustaan irti. Hyvin BMW D-50 toki taas hörähti eka startilla, mutta kun ikä painaa niin jotain syöpyy ja kun sen joutuu kuitenkin jossain kohtaa nostamaan pois, ei viitsisi jättää hommaa siinä kohtaa kesken vaan laittaa sitten uuden. Venehän kyllä kestää seuraavat sata vuotta takuuvarmasti, ellei karillaajo tai törmäys johonkin terävään sitä upota tätä ennen. Keulassa oli potkuritunnelin kohdalla tavaraa n. vanhanaikaisen läppärin verran, eli noin tuuma tai jopa hiukan yli. Ei notku Ebba ei.
 

Kesäsuunnitelmat suuntautuu ensin Hankoon jossa isännöidään viittä venepaikkaa. Sama silloin myös itse käyttää Itämerenportin antimia ja hyvää rantasaunaa. Senjälkeen suunnataan, jos työt ja muuta elämän kiireet sallii, Saarenmaalle. Kuresaaressa on mainio purjeenkorjaaja jolle on aikomus viedä purjeet perushuoltoon. Samalla otetaan ehkä mitat sprayhoodista. Se on projekti joka liittyy mainttuun mittavaan kannen yläpuoliseen perusparannukseen.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Vesillelasku lähestyy ja veneessä on kaksi suurta reikää

Nyt alkoi jälleen keväinen aikaa vastaan kamppailu, sillä lähdimme asentamaan Ebbaan kaulapotkuria. Asennuksesta vastaa Chrisse Lydman pitkällä kokemuksellaan. Potkuriksi valittiin Vetus -75. (n. 4 hp) ja sille oma 125 Ah akku joka asennetaan veneen keulaan. Potkuritunnelin reikä on jo tehtynä. Putken suulle tehdään muotoilu joka vähentää porkuritunnelin takaseinämään kohdistuvaa vastustavaa virtausta purhjehdittaessa. Odotamme jälleen innolla millaista muutosta moisen kapistuksen mukana tulee satamamanöövereissä.
Chrisse Lydman tunnelityömaalla

Tuhtia täyttä tavaraa (No Sandwich)

Toivottavasti laminointi onnistuu ennen vesillelaskua, muuten tarvitaan aikamoiset pumput.