tiistai 27. heinäkuuta 2021

Purjehduskausi 2021 - kesäretki Viroon

 HELSINKI  - VIRO HEINÄKUUSSA 2021

Meitä on hellitty tämä kesä lämmöllä ja Ebban kannalta varsin suotuisilla tuulilla. Lähdimme heinäkuun toisella viikolla esittelemään Viron ihmeellisyyksiä Oulusta saapuneille sukulaisille, Antille ja Maaritille. 

Gastimme oli jo varsin kokenut vesillä liikkumiseen. Elämyksellisyyttä haluttiin kuitenkin tarjota, sillä oletuksena oli, että sisävesialueet ja Perämeri eroaa kuitenkin Suomenlahdesta sen verran, että sitä kannattaa esitelleä jo purjehdusmielessäkin. Suomen ja Tallinnan välillä on varsin vilkas laivaliikenne normaaliloissa. Kun mukaan laskee idän ja lännen välisen GOFREP-väylällä tapahtuvan rahtiliikenteen, kapea solmukohta on varsin kiinnostava kenelle tahansa purjehtijalle. Myös navigointi ilman maamerkkejä, kompassiin turvautumalla saattaa tarjota vaihtelevan eksoottisen meriseikkailun. 


Helsinki - Tallinna 27.7.2021
Hiljaista tällä hetkellä


Antti tarkkana GOFREP -väylällä
Onneksi Maaritin valvonnassa


S/Y EBBA - TEKNINEN PERINNEALUS

Ebba on tyypiltään Colin Archer 33, kymmenen tonnia painava norjalaisen luotsi- ja pelastusaluksen mallilla valmistettu koviin meriolosuhteisiin suunniteltu pursi. Tässä työkäyttöön suunnitellussa veneessä halutaan noudattaa edelleen vanhoja merenkulkuperinteitä, mutta kuitenkin niin, että kohtuullinen purjehdusmukavuus säilyy. Veneessä ei ole kiinteää karttaplotteria, tuulimittareita eikä sähköistä pinnapilottia. Ohjailua hoitaa joko elävä ruorimies tai, kuten menomatkalla, Kapt Ahabiksi - nimetty, tälläkertaa vähän kevyen tuulen johdosta juovuksissa ollut Pacific Windpilot -merkkinen tuuliperäsin.  Nykytekniikkaa on tietyst turvallisuuden vuoksi mukana, vaikka pyrkimys onkin että siihen ei ensisijassa tukeuduta kun tarpeessa. Veneessä on mm. Standard Horizon VHF radio, jossa sisäänrakennettu gps. Navigointiin löytyy iPad vesitiiviissä kotelossa. Edellisen jatkeena pari iPhonea ja näihin kaikkiin ladattu Navionics karttaohjelma. Lisäksi löytyy Furuno WiFi - langattomalla lähettimellä iPadiin tutkakuvaa siirtävä tutka. Veden alle katsotaan Echopilot -  viistokaikuluotaimella, joka näyttää pohjan muotoa ja sen syvyyttä n.200m eteenpäin. Satamamanöövereissä helpottaa Vetus-75 keulapotkuri. Venettä kuljettaa tuulen puuttuessa uudenkarhea, alle 200 tuntia ajettu 50 heppainen Nanni Kubota meridiesel. Sähköä saadaan akuista, joita on 3x75Ah hupiakut, 1x120Ah starttiakku, 1x130Ah keulapotkurin akku sekä varalla yksi ikääntynyt 125Ah vara-akku. Sähkövirtaa saadaan 40W aurinkopaneelista sekä satamissa maasähköstä. Purjehtiessa saadaan laitteisiin tarvittaessa myös 230V vaihtovirtaa Mastervolt invertteristä. Vene on katsastettu avomeriluokkaan A2, mutta pakollisten varusteiden täydentäjäksi löytyy Viking 8 hengen laukaistava pelastuslautta, 80m ankkurikettingit, 2x25 kg bruce ankkurein sekä kumivene. Lämmitykseen on sähköpatteri sekä Reflex dieselkamina. Kokkaus hoidetaan niin ikään joko sähköllä tai uunillisella spriiliedellä. Kaasuliesi olisi kokkauksessa tietysti paisistinkääntäjän unelma, mutta kaasujärjestelmistä luovuttiin joitakin vuosia sitten veneen täysremontin yhteydessä lähinnä turvallisuussyistä.


PRANGLI 

Ensimmäisenä Suomenlahden ylitys suuntautui Prangliin, tuolle Viimsin kunnassa sijaitsevalle kauniille kalastajasaarelle. Sen satama on tullut tutuksi monelta kesäreissulta. 

Perillä hyvällä tuulella

Sataman mukava riemuliiteri oli nyt purettu ja tilalle oli rakennettu ihan kohtuullinen sauna. Se ei vedä kuitenkaan vertoja Taavin "sohvasaunalle", joka meitä jälleen odotti. Prangissa on aina mukavan kotoinen tunne paikallisasukkaiden tullessa juttusille. Harmi ettei turskanpyyntiin päästy tällä kertaa. Tuoretta kalaa ei Ahti ollut suonut muutoinkaan kovin hyvin paikallisille kalastajille. Verkkon oli hiljattain kuitenkin tarttunut ikävämpi saalis, pari pulleaa hyljettä.









Taavi 



Matkalla Taavin "sohvasaunaan"

Saunapuhtaana satamaan


Saaren paikallisliikenteen kalustoa



Sohvasauna

Prangli sadam

NAISSAARI

Parin päivän saunomisen ja saarikierroksen jälkeen lähdimme kohti Naissaarta. Alkumatka meni vastahankaan purjehtien, osin konevoimalla. Loppumatkasta saatiin kurssi laskettua ja päästiin vauhdilla laivaliikenteen alta väylän poikki. 

Naissaaren satamaa on uudistettu viime vuosina.  Laitureita on saatu lisää ja koko satamaa ruopattu. Sähköä oli nyt laiturissa saatavilla kohtuu hintaan 10 euroa/8h. Saaren miinatehdas junaratoineen oli edelleen paikoillaan, joskin siitä ei olla edelleenkään haluttu tehdä mitään matkailuvetonaulaa. Joitakin opaskylttejä oli tosin jo ilmaantunut. Harmi että legendaarinen junanvaunusauna baareineen oli suljettu. Mukava isäntä, joka piti paikkaa oli kuollut edellisvuonna. Viereen oli kuitenkin noussut jo uusi baari. "Kulalistemaja" oli myös avoinna. Ruoka oli hyvää paikallista kotiruokaa ja tarjoilu ensiluokkaista. Talo itsesään on sisältä katsottuna nähtävyys. 


Miinatehtaan vanhaa varastoa

Tätä kohdetta ei kannata ohittaa Naissaaressa



Saaressa lojuu miinoja joka lähtöön


Miinatehtaan tuotantotiloja radan varrella

Hopeinen kuu ja satama


TALLINNA

Naissaaresta oli tarkoitus lähteä takaisin Suomeen, mutta tuuli olisi ollut vastainen ja monen päivän lounaistuuli oli nostanut sen verran ikävää aallokkoa, että säästimme vieraitamme epämiellyttävältä merimatkalta. Irroitimme köydet ja suuntasimme pelkillä keulapurjeilla kohti Tallinnan "Old City Marinaa". Saavuimme sinne hyvää, n. 6kts keskivauhtia ajoittain kovassakin ja kieputtavassa ristiaallokossa. Pienen Tallink linjalaivan odottelun jälkeen saavuimme lähes täyteen satamaan. Kiinnityimme aisapaikalla Siirin (Perdick 40) viereen, jota kipparoi hyvä ystävämme Hannu. Samainen paatti gasteineen seurasi samaa reittiä kanssammePranglista Naissaareen ja Tallinnasta Suomeen. Hannulla oli satamaan saapuessamme joka kerta tarjolla raikkaat ja virkistävät ankkurimaljat -  GT:n lisäksiu tämän ajan muotidrinkit Aperoll Spiritiä ja jäitä, veneen jääpalakoneesta. Jääpäläkoneelle veneessään ensin hiukan leikkimielisesti naureskeltiin, mutta näillä helteillä se oli kyllä paikkansa ansainnut. Siitä siten kiitos.

Tallinnan vanhankaupungin satama on pysynyt lähes ennallaan; surkeat saunat, hyvä sijainti, mutta palvelu on mennyt hiljalleen asialliseen suuntaan. Meidän vastaanotti satamapäällikkö ja auttoi kiinnittymisen kanssa. Satamaa häiritsee tällä hetkellä äänekäs rakennustyömaa ihan sataman aidan takana. Vanalinnan kauniit tornit ovat nyt peittyneet keskeneräisten korkeiden toimistokolossien alle.


Ebba ja Siiri vierekkäin


Aperolit jäillä - kiitos Hannun ja Siirin jääpalakoneen

Toompean mäellä 

TALLINNAN YÖSSÄ

Gastinamme oli Antti ja Maarit, joista ensiksimainittu kuuluu paistinkääntäjiin eli Rosisseurs -järjestöön. Paistinkääntäjien jäsenet ovat aktiivisia gastronomian harrastajia tai alan ansioituneita ammattilaisia. Järjestön tavoitteena on edistää  ruokakulttuuria lisäämällä harrastajien ja ammattilaisten vuorovaikutusta. Toimintaa on noin 80 jäsenmaassa. Tallinnasta löytyikin Stenhus -niminen ravintola,  jolla oli mainittu merkki ovenpielessään. 







Saimme varattua pöydän ja nautimme elämyksellisen illallisen tässä erittäin laadukkaassa ravintolassa. Ruoka vastasi odotuksia, samoin palvelu ja hintataso. 

Seuraavana iltana löytyi vielä ravintola nimeltä Tar Tar.  Bistromenu -voittaja tms. Allekirjoittanut alkoi kääntyä yhä enemmän herkkusuuksi, maistettuaan kyseisen ravintolan perinteistä tartar pihviä. 


Olimme lähdössä jo ensimmäisen illan jälkeen Suomeen, mutta edelleen aallokkoa oli sen verran ja vastatuulta luvassa, joten päätimme siirtää lähtöä päivällä. Tämä mahdollisti nämä upeat ravintolaelämykset, vieraillemme vielä vähän shoppailua (mm. viiriäisenmunia) sekä kipparille lepoa ja saunaa. 


SUOMEEN

Herätys oli sitten viiden aikaan lauantaiaamuna. Pääsimme ajoissa ennen satamasta lähteviä risteilyaluksia livahtamaan paluumatkalle Tallinnanlahdelle. Kotimatka meni täysin konevoimalla, mikä oli ensimmäinen kerta yli kymmeneen vuoteen. Viileä aamu alkoi myös lämmetä lähestyessämme kotisatamaa. Tuttu Harmaja tervehti meitä runsaan seitsemän tunnin moottoroinnin jälkeen. Tätä kirjoittaessa, parin hyvin nukutun yön jälkeen alkaa kaivata taas takaisin merelle. 

Old City Harbour klo 5.00

Koneella kevyessä myötätuulessa 7 solmua

 Tallinna - Helsinki n. 8 tuntia




torstai 8. heinäkuuta 2021

Purjehduskausi 2021

 Nyt on meneillään itsellä kahdestoista purjehduskausi Ebballa. Kaikenkaikkiaan veneellä niitä on jo 36. Olo on vähän haikea, kun Ebba on tätä kirjoittaessani Hangossa ja kirjoittaja itse Helsingissä toimistolla.  Edellinen viikko meni lomaillessa, mutta ajellen vaimon kanssa allroad-moottoripyörällä sorateitä Saariselälle. Kuusi päivää, kymmenen eri saunaa tuli koettua, sekä paljon poroja ja paarmoja. Raikasta merituulta taas kaipailee.

BMW R GS 1200 matkalla saunaan


Tälle kesälle ensimmäinen varsinainen meriseikkailu saatiin tyttären kanssa, kun lähdettiin juhannusviikolla siirtämään venettä Hankoon. Lähtiessämme Jussaröstä 23.6. meri oli vielä peilityyni. Naureskelin ajatukselle: "ei merimiehiä tyvenessä kasva". 

Jussarö kylpee helteessä



Näky Jussaröstä länteen

Kun päästiin peltipasaatin siivittämänä Hangon länsipuolelle, taivaanranta alkoi hiljalleen muuttua harmaammaksi. Ukonilma lähestyy,  satamaan ei ehkä kannata nyt kiirehtiä. Viimeisellä ulkoväylän kääntomerkillä pudotimme vauhdin 3 solmuun ja jäätiin odottelemaan mitä tuleman pitää.

Noin puolen päivän aikoihin alkoi tuuli yltyä ja lounaasta lähestyvä massiivinen vyörypilvi kumartua meren ylle.

Vyörypilvi 23.6.2021 klo. 11.50


Tuulet nousivat myrskylukemiin, puuskat paikoitellen jopa yli 30m/s. Keulan pitäminen kovassa pyörivässä tuulessa edellytti kierroksia koneeseen -  Colin Archerhan hakeutuu perä tuuleen hyvin nopeasti, mikäli vauhti pysähtyy. 

Gastina oli tytär ja tämän puoliso. He sekä kippari odottelivat tyynenä myrskun laantumista. Näin merikelpoisessa veneessä ei yleensä synny, eikä syntynyt tälläkään kertaa  epävarmuuden tunnetta veneen ja sen miehistön selviytymisestä. Ainoastaan lähelle paukahtelevat salamat saivat pysymään irti metallikaiteista - kaiken varalta. 



Keula kohti tuulta pyörivässä tuulessa

Tuulet myrskylukemissa, suunnat vaihdellen




maanantai 26. huhtikuuta 2021

EBBA saa uudet alusasut

 Ebba riisutaan vanhoista myrkyistä kaudella 2020 - 2021

Syksyllä 2020 Ebba kuorittiin vanhoista myrkyistä ja epoksimaaleista. Alta paljastui täysin terve ja kuiva runko. Tulipahan nyt kuitenkin tehtyä sopiva määräaikaistarkastus. Jo syksyllä, kun pinta kuorittiin ja jätettiin kuivumaan, oli suurimpana huolena saadaanko uudet epoksit pintaan hyvän sään aikana. Työ piti toteuttaa hyvissä ajoin ennen 8.5. tapahtuvaa yhteistä veteenlaskua. Onnekas lämmin sääikkuna avautui huhtikuun 15. päivän tienoolla, jolloin päästiin viimeistelemään pohjatyöt lämpimässä säässä. 

Pienet kolot paikattiin Hempel Epoxy fillerillä. Itse epoksimaalaus, n. 4 kerrosta, toteutettiin saman viikonlopun aikana. Päälle vedettiin vielä sopivan nahkeaan pintaan kova myrkkyväri. Aineina käytettiin Hempel Light Primer, kahta eri värisävyä, valkoista ja harmaata, riittävän  ja kauttaaltaan ehjän kalvopaksuuden varmistamiseksi. Tämän päälle vedettiin musta Hempel Hard Racing -antifouling maali. Kova myrkkyväri oli ekoteko, mutta oli myös käytännän syitä. Kova pinta on siistimpi ja parempi pelata vesirajan säätämisessä, jos sille on vielä tarvetta.

Muita kevättöitä oli kannen painepesu. Painepesuripesu osoitti, miten laskukuitukanteen tarttuva noki jämähtää paikoilleen niin, ettei siihen auta pelkkä pesuaine ja harja, tarvitaan mekaanista värinää. Sellaisen tuottaa tuo painepesurin puörivä suihku. Lopputulos oli yllättävän valkoinen.

Syksyllä vaihdettiin koneeseen (Nanni Kubota 50) öljyt ja suodatin. Koska kone on edelleen lähes uusi, sisäänajossa (n.200h), vaihdetaan vielä kesäksi uusi öljy. Dieselsuodattimet vaihdetaan ennen kesäretkeä. Saavat kerätä vielä toukokuun kylmien öiden kosteudet ja saadaan pidemmälle reissulle kuivat suorattimet koneeseen. Sinkit uusittiin  potkuriakseliin ja runkoon. Lisäksi asennettiin potkuriakselille yksi lisäsinkki ja koneen pakosarjaan anodi.


Vanhaa myrkkyä n 20 litraa


















torstai 29. lokakuuta 2020

EBBA 2020 -tuuliperäsimellä viroon turskanpyyntiin

 Ebban purjehduskausi 2020 oli sikäli erikoinen, että maailmassa vallitsi koronaviruksen aiheuttama pandemia. Monet suuret meriseikkailijat ja pallonkiertäjät olivat karanteenissa satamissaan eri puoililla maailmaa.

Ebba sai tällä kaudella tuuliperäsimen. Malli Wind Pilot Pacific. Asennusteline tilattiin Arifin:iltä. Tuo härpäke oli monen mielestä lähinnä ultramatkoille tarkoitettu lisävaruste, mutta kun Ebballa ei ole rannassa sähköpaikkaa, kaikki sähköä kuluttavat autopilotit olisivat tehneet lyhyistäkin reissuista vähän ongelmallisen, jos halutaan kolmas ruorimies. Tuuliperäsin testattiin heti alku kesästä, kun mentiin Prangliin. Matkalla tuli testattua tuuliperäsin, mutta myös taas kerran Furuno WiFi - tutka, kun tutuksi tullut sumu kattoi koko itäisen Suomenlahden. 

Ääni kuuluu, missä laiva?

iPadin näytöllä Furuno Wifi-tutkanäyttö











Pranglissa päästiin pyytämään turskaa paikalliseten kalastajien kanssa. Verkot, joita oli n. 300m, olivat 77m syvyydessä.  Saatiin yhdeksän pulleaa vonkaletta. Edellisviikolla olivat saaneet 37 turskaa ja yhden hylkeen.

Turskaa tuli, yhdeksän kappaletta.

Kävimme myös Kerin saarella juhannusaattona pongaamassa hylkeitä ja tutustumassa saaren erakkoelämään. Kerin saarella asuu kesäisin majakanvartija. Saarella myös majoitusmahdollisuus. Kerin majakassa on kolme merikotkan pesää. 

 

                                                                                                             


Kerin merivalvontakeskus.











Koronaviruksen aiheuttamast pandemiasta johtuen, merenkulkijan elämä oli erityisen jännittävää. Osa tapaamistamme veneilijöistä joutui vierailemaan passintarkastuksissa pitkienkin matkojen päähän, osa sai jopa syytteen laittomasta maahantulosta. Ebba seilasi vapaana tästä kaikesta, jostain ihmeen syystä, vaikka tapasi useita maahantuloviranomaisia. Jokohan se tunnetaan ystävällismielisistä vireailuistaan?


Lohisalussa tutustuttiin yhteen meille uuteen maailman ihmeeseen, putoukseen ja keskiaikaiseen kylään. Kyllä Virossa ihmeitä riittää.



Matka Lohilausta Inkooseen meni täysin tuulten mukana, tuuliperäsimen ohjaamana.Kyllä kelpasi välillä istuskella ja nauttia meri-ilmasta, ilman pinnan soutamista.


Tuuulivoimalla ohjaten

 

Kesäreissulta palattiin Inkooseen, sieltä Hankoon ja takaisin mutkien kautta Helsinkiin. Heinäkuuhan oli varsin kylmä ja sateinen vuonna 2020. 5.7.2020 oli lämpötila Hangon Tulliniemessä 16.7 C ka tuulen puuskat 20m/s. Onneksi lähdettiin matkaan varhain heti juhannuksen jälkeen. saaden nauttia muutamasta mukavasta lämpimästä kesäpäivästä.


Inkoo 


Syksyllä 2020 kipparikin sai vihdoin oman koronavirustartuntansa. Siitä selvittiin pienellä kuumeilulla. Satamaan ei ollut kuitenkaan asiaa, vaikka edessä oli vuoden toiseksi jännittävin päivä - talvitelakointi. Onneksi venekerholla on aina auttavia käsiä ja saatiin Ebba ylös jälleen kerran tyylillä. Tätä kirjoittaessa se on myös jo lähes riisuttu useamman vuoden pikkumustastaan, odottamaan kevään uutta muotiväriä. Puvun alla ei näyttänyt olevan suurempia näppylöitä, mutta hyvähän se oli välillä vähän vilkaista.