Kesäreissu 2015
Matkamme alkoi työkiireiden vuoksi vasta 8.7. 2015 ja suuntautui ensin kuopuksen kanssa kaatosateessa Jussarön välietapin kautta Hankoon.
 |
| Ankkurimaljoilla Jussarössä, onnistuneen manööverin jälkeen |
 |
| Jussarön vanhan rautakaivoksen torni, huikea tarina |
 |
| Sofia perämiehenä, Hanko näkyy jo |
 |
| Nyt tarkkana, enää muutama kaapelinmitta |
Hangosta siirryttiin kaveri- ja sukulaisvastaanoton jälkeen lahden yli Viron vesille. Ylitys täysin tyynessä, lämpimässä säässä koneella Kärdlaan. Paikka tuntui (EU)ehostusten jälkeen jotenkin vieraalta ja steriililtä.
Liekö yksi syy se, että satamakapteeni Hillar Kukk oli lähtenyt rannikkokierrokselleen uutta satamakirjaansa kokoamaan, eikä siten ollut nyt toivottamassa tulijoita tervetulleeksi sun downereineen, kuten edellisenä kesänä.
 |
| Keskimerkki Väinämerellä, siinä ainoassa portissa mistä pääsee läpi hiekkapankin |
 |
| Kesän 2015 yleisin purjehduslook |
Matka jatkui Hiidenmaalta Muhun saarelle Kuivastuun. Tuo pieni ruuhkainen satama ja sen hyörinä ei sekään vielä saanut jäämään pidemmäksi aikaa vaan lähdettiin kohti varsinaista määränpäätä, Saarenmaan Kuresaarta. Tavoite oli tavata Johannes kaju, tuo mainio "PurjeAbi". Ebban fokka ja klyyvari olivat saaneet sen verran jo merimaileja että katsottiin parhaaksi teettää niihin perushuolto. Johannes korjasi kaikki auennett ompeleet, joita oli jo jonkin matkaa. Purjeet saatiin korjattua edullisesti, 140e, ja samalla teetätettiin sivusuojat. Tarkoitus oli teettää myös sprayhood mutta koska kiinnikkeitä ei voitu hyödyntää, päätettiin tehdä vähän kotitöitäja tilata sprayhood vasta talven aikana. Kuresaaressa vietettiin kaikkiaan 7 päivää. Kaikki säätilat tuli testattua viikon aikana. Kuresaari tarjosin mutakylpyjä, hierontaa, ostereita, juhlintaa, kuntelenkkeilyä ja kaikkea mitä lomalainen voi kaivata. Yksi työpäiväkin tuli tehtyä Leninin kuvin koristellussa loosissa, kuten kunnon työnsankarin kuuluu, John Bull´s Pubissa (Kuresaaren toimistossamme). Kuresaari jätettiin navakkaan myötätuuleen. Matkasimme Lounaranna -nimiseen satamaan, Muhun saaren eteläosaan, mukavien tovereittemme neuvomana. Paikallinen "harbour master" teki meille paellaa ja saimme kylpeä puusaunassa vastan kanssa. Sillä jaksoi jatkaa seuraavana päivänä n. 62NM Dirhamiin. Matkalla koettiin kaikki säät, oli tornadoa, ukkosmyräkkää, leppeää tuulta, sadetta ja hellettä. Dirham oli myrskyvaroituksen vuoksi lähet ääriään myöten täynnä, joten saimme kylkipaikan tuulelle ja mainingille alttiista sataman suusta. Samalla iski vatsatauti joten paksi päivää vietettiin hiukan levottomissa olosuhteissa, pääosin leväten punkassa. Viimein tuuli rauhottui ja lähdimme kohti Lohisalun tuttua satamaa. Siellä oli vielä hitunen jäljellä mainittua tautia, joten sekin oleilu liitettiin hiukan työntekoon, nyt Lohisalun mainiossa "toimistossamme", mikä oli kyllä aika toimiva jos joutuu yhdistämään työtä ja huvia, kuten joskus ehkä joutuu. Matkan kohokohdaksi mudostui kuitenkin ensin Näissaari. Tuo mainio vanha miinatehdasalue yöllisine baareineen ja kartanoineen. Ajelimme 4w sähköautolla saaren ympäri (niillä muuten juuttuu kiinni ellei pidä varaansa) villisikoja väistellen. Saaressa on mahtava biitsi eteläpuolella. Karibia lähellä kotia, sanoisin. Toinen sykähdyttävä elämys koetiin Pranglissa. Vain 30NM Helsingistä olevassa, meitä lähimmässä ulkomaankohteessa oli mainio palvelu ravintoloineen. Parasta oli kyyti auton lavalla Taavin "sohvasaunaan" kahdeksan hengen saunapoppoolla, joka koottiin satamasta. Meille lämmitettiin vanha pittoreski sauna jossa oli mma sohva, hiiri ja sammakko. Ulkona odotti palju, savukampelaa ja Viron kirkasta. Kotiinkuljetus lavalla uskomattomassa hiekkatie- ja maalaiskylämiljöössä jollaista ei enää juuri näe. Aito kotiseutumuseo joka elää ja hengittää vielä vuonna 2015.
Ai niin, niille jotka naureskelevat keulapotkureille purjeveneissä, uskallan myöntää takin käännettyäni asiassa, että joskus tekniikka helpottaa kyllä elämää. Nytkin päästiin peruuttamalla tankille, satamista ulos ilman köysiviritelmiä ja vaimo hymyili enemmän kuin yhdelläkään aiemmalla reissulla kun ei tarvinnut pelätä ja jännittää jokaista manööveriä. Eihän sitä propellia juuri surruuteltu kun malliksi, mutta siellä missä sitä tarvitaan, se on ihan paikkansa ansainnut. 10t painoa ja kaksi metriä ylitystä keulassa kun on nykyisissä ahtaissa satamissa eri asia kuin niinä vuosina kun vastaavat veneet oli tehty työhön, vähempää kiiltoa ja puunausta edellytttämiksi. Nykyään satamissa alkaa olla kuin kuin autojen parkkipaikalla. Ei paikkaa mihin nojata, ei kestä koskettaa valkeaa ja sileää.
Prangli End of Season Fest 2015
Koska Pranglissa oli niin kivaa, järjestettiin vielä kertausharjoitukset syyskuun lopulla, 18.9. nimellä Prangli End of Season Fest 2015. Mukaan saatiin kanssamme jo kertaalleen "sohvasaunojia" sekä joukko vanhoja kavereita. Syyskauden päättäjäisreissullamme oli lounaistuulta puuskissa 22m/s. Säätiedotus oli tiedossa mutta tälläkertaa hluttiin hiukan testata Colin Archerin merikelpoisuutta todella konenee miehitön kanssa. Täytyy sanoa että harvinaisen hauska reissu, vaikka tulimme 4,5m aallokossa veden lentäessä vaakasuoraan. Praglin satama-allas oli kuin sisälle ajaisi. Täysin tyyni ja rauhallinen satama, vaikka navakka lounaistuuli puhalsi jossain korkealla mastonhuipun yllä. En suosittele satamaan tuloa pohjoistuulella tähän satamaan, mutta nyt kaikki oli jo ennalta tiedossa.
 |
| Prangli Pood, satamatoimisto ja "juhlahuone" |
 |
| Paikallinen kuljetusfirma |
 |
| Ebba lepäilee kovan reissun jälkeen |
