Colin Archer s/y EBBA: Purjehduskausi 2021

HELSINKI - VIRO HEINÄKUUSSA 2021

Meitä on hellitty tämä kesä lämmöllä ja Ebban kannalta varsin suotuisilla tuulilla. Lähdimme heinäkuun toisella viikolla esittelemään Viron ihmeellisyyksiä Oulusta saapuneille sukulaisille, Antille ja Maaritille.

Gastimme oli jo varsin kokenut vesillä liikkumiseen. Elämyksellisyyttä haluttiin kuitenkin tarjota, sillä oletuksena oli, että sisävesialueet ja Perämeri eroaa kuitenkin Suomenlahdesta sen verran, että sitä kannattaa esitelleä jo purjehdusmielessäkin. Suomen ja Tallinnan välillä on varsin vilkas laivaliikenne normaaliloissa. Kun mukaan laskee idän ja lännen välisen GOFREP-väylällä tapahtuvan rahtiliikenteen, kapea solmukohta on varsin kiinnostava kenelle tahansa purjehtijalle. Myös navigointi ilman maamerkkejä, kompassiin turvautumalla saattaa tarjota vaihtelevan eksoottisen meriseikkailun.

Helsinki - Tallinna 27.7.2021
Hiljaista tällä hetkellä

Antti tarkkana GOFREP -väylällä
Onneksi Maaritin valvonnassa

S/Y EBBA - TEKNINEN PERINNEALUS

Ebba on tyypiltään Colin Archer 33, kymmenen tonnia painava norjalaisen luotsi- ja pelastusaluksen mallilla valmistettu koviin meriolosuhteisiin suunniteltu pursi. Tässä työkäyttöön suunnitellussa veneessä halutaan noudattaa edelleen vanhoja merenkulkuperinteitä, mutta kuitenkin niin, että kohtuullinen purjehdusmukavuus säilyy. Veneessä ei ole kiinteää karttaplotteria, tuulimittareita eikä sähköistä pinnapilottia. Ohjailua hoitaa joko elävä ruorimies tai, kuten menomatkalla, Kapt Ahabiksi - nimetty, tälläkertaa vähän kevyen tuulen johdosta juovuksissa ollut Pacific Windpilot -merkkinen tuuliperäsin. Nykytekniikkaa on tietyst turvallisuuden vuoksi mukana, vaikka pyrkimys onkin että siihen ei ensisijassa tukeuduta kun tarpeessa. Veneessä on mm. Standard Horizon VHF radio, jossa sisäänrakennettu gps. Navigointiin löytyy iPad vesitiiviissä kotelossa. Edellisen jatkeena pari iPhonea ja näihin kaikkiin ladattu Navionics karttaohjelma. Lisäksi löytyy Furuno WiFi - langattomalla lähettimellä iPadiin tutkakuvaa siirtävä tutka. Veden alle katsotaan Echopilot - viistokaikuluotaimella, joka näyttää pohjan muotoa ja sen syvyyttä n.200m eteenpäin. Satamamanöövereissä helpottaa Vetus-75 keulapotkuri. Venettä kuljettaa tuulen puuttuessa uudenkarhea, alle 200 tuntia ajettu 50 heppainen Nanni Kubota meridiesel. Sähköä saadaan akuista, joita on 3x75Ah hupiakut, 1x120Ah starttiakku, 1x130Ah keulapotkurin akku sekä varalla yksi ikääntynyt 125Ah vara-akku. Sähkövirtaa saadaan 40W aurinkopaneelista sekä satamissa maasähköstä. Purjehtiessa saadaan laitteisiin tarvittaessa myös 230V vaihtovirtaa Mastervolt invertteristä. Vene on katsastettu avomeriluokkaan A2, mutta pakollisten varusteiden täydentäjäksi löytyy Viking 8 hengen laukaistava pelastuslautta, 80m ankkurikettingit, 2x25 kg bruce ankkurein sekä kumivene. Lämmitykseen on sähköpatteri sekä Reflex dieselkamina. Kokkaus hoidetaan niin ikään joko sähköllä tai uunillisella spriiliedellä. Kaasuliesi olisi kokkauksessa tietysti paisistinkääntäjän unelma, mutta kaasujärjestelmistä luovuttiin joitakin vuosia sitten veneen täysremontin yhteydessä lähinnä turvallisuussyistä.

PRANGLI

Ensimmäisenä Suomenlahden ylitys suuntautui Prangliin, tuolle Viimsin kunnassa sijaitsevalle kauniille kalastajasaarelle. Sen satama on tullut tutuksi monelta kesäreissulta.

Perillä hyvällä tuulella

Sataman mukava riemuliiteri oli nyt purettu ja tilalle oli rakennettu ihan kohtuullinen sauna. Se ei vedä kuitenkaan vertoja Taavin "sohvasaunalle", joka meitä jälleen odotti. Prangissa on aina mukavan kotoinen tunne paikallisasukkaiden tullessa juttusille. Harmi ettei turskanpyyntiin päästy tällä kertaa. Tuoretta kalaa ei Ahti ollut suonut muutoinkaan kovin hyvin paikallisille kalastajille. Verkkon oli hiljattain kuitenkin tarttunut ikävämpi saalis, pari pulleaa hyljettä.

Taavi

Matkalla Taavin "sohvasaunaan"

Saunapuhtaana satamaan

Saaren paikallisliikenteen kalustoa

Sohvasauna

Prangli sadam

NAISSAARI

Parin päivän saunomisen ja saarikierroksen jälkeen lähdimme kohti Naissaarta. Alkumatka meni vastahankaan purjehtien, osin konevoimalla. Loppumatkasta saatiin kurssi laskettua ja päästiin vauhdilla laivaliikenteen alta väylän poikki.

Naissaaren satamaa on uudistettu viime vuosina. Laitureita on saatu lisää ja koko satamaa ruopattu. Sähköä oli nyt laiturissa saatavilla kohtuu hintaan 10 euroa/8h. Saaren miinatehdas junaratoineen oli edelleen paikoillaan, joskin siitä ei olla edelleenkään haluttu tehdä mitään matkailuvetonaulaa. Joitakin opaskylttejä oli tosin jo ilmaantunut. Harmi että legendaarinen junanvaunusauna baareineen oli suljettu. Mukava isäntä, joka piti paikkaa oli kuollut edellisvuonna. Viereen oli kuitenkin noussut jo uusi baari. "Kulalistemaja" oli myös avoinna. Ruoka oli hyvää paikallista kotiruokaa ja tarjoilu ensiluokkaista. Talo itsesään on sisältä katsottuna nähtävyys.

Miinatehtaan vanhaa varastoa

Tätä kohdetta ei kannata ohittaa Naissaaressa

Saaressa lojuu miinoja joka lähtöön

Miinatehtaan tuotantotiloja radan varrella

Hopeinen kuu ja satama

TALLINNA

Naissaaresta oli tarkoitus lähteä takaisin Suomeen, mutta tuuli olisi ollut vastainen ja monen päivän lounaistuuli oli nostanut sen verran ikävää aallokkoa, että säästimme vieraitamme epämiellyttävältä merimatkalta. Irroitimme köydet ja suuntasimme pelkillä keulapurjeilla kohti Tallinnan "Old City Marinaa". Saavuimme sinne hyvää, n. 6kts keskivauhtia ajoittain kovassakin ja kieputtavassa ristiaallokossa. Pienen Tallink linjalaivan odottelun jälkeen saavuimme lähes täyteen satamaan. Kiinnityimme aisapaikalla Siirin (Perdick 40) viereen, jota kipparoi hyvä ystävämme Hannu. Samainen paatti gasteineen seurasi samaa reittiä kanssammePranglista Naissaareen ja Tallinnasta Suomeen. Hannulla oli satamaan saapuessamme joka kerta tarjolla raikkaat ja virkistävät ankkurimaljat - GT:n lisäksiu tämän ajan muotidrinkit Aperoll Spiritiä ja jäitä, veneen jääpalakoneesta. Jääpäläkoneelle veneessään ensin hiukan leikkimielisesti naureskeltiin, mutta näillä helteillä se oli kyllä paikkansa ansainnut. Siitä siten kiitos.

Tallinnan vanhankaupungin satama on pysynyt lähes ennallaan; surkeat saunat, hyvä sijainti, mutta palvelu on mennyt hiljalleen asialliseen suuntaan. Meidän vastaanotti satamapäällikkö ja auttoi kiinnittymisen kanssa. Satamaa häiritsee tällä hetkellä äänekäs rakennustyömaa ihan sataman aidan takana. Vanalinnan kauniit tornit ovat nyt peittyneet keskeneräisten korkeiden toimistokolossien alle.

Ebba ja Siiri vierekkäin

Aperolit jäillä - kiitos Hannun ja Siirin jääpalakoneen

Toompean mäellä

TALLINNAN YÖSSÄ

Gastinamme oli Antti ja Maarit, joista ensiksimainittu kuuluu paistinkääntäjiin eli Rosisseurs -järjestöön. Paistinkääntäjien jäsenet ovat aktiivisia gastronomian harrastajia tai alan ansioituneita ammattilaisia. Järjestön tavoitteena on edistää ruokakulttuuria lisäämällä harrastajien ja ammattilaisten vuorovaikutusta. Toimintaa on noin 80 jäsenmaassa. Tallinnasta löytyikin Stenhus -niminen ravintola, jolla oli mainittu merkki ovenpielessään.

Saimme varattua pöydän ja nautimme elämyksellisen illallisen tässä erittäin laadukkaassa ravintolassa. Ruoka vastasi odotuksia, samoin palvelu ja hintataso.

Seuraavana iltana löytyi vielä ravintola nimeltä Tar Tar. Bistromenu -voittaja tms. Allekirjoittanut alkoi kääntyä yhä enemmän herkkusuuksi, maistettuaan kyseisen ravintolan perinteistä tartar pihviä.

Olimme lähdössä jo ensimmäisen illan jälkeen Suomeen, mutta edelleen aallokkoa oli sen verran ja vastatuulta luvassa, joten päätimme siirtää lähtöä päivällä. Tämä mahdollisti nämä upeat ravintolaelämykset, vieraillemme vielä vähän shoppailua (mm. viiriäisenmunia) sekä kipparille lepoa ja saunaa.

SUOMEEN

Herätys oli sitten viiden aikaan lauantaiaamuna. Pääsimme ajoissa ennen satamasta lähteviä risteilyaluksia livahtamaan paluumatkalle Tallinnanlahdelle. Kotimatka meni täysin konevoimalla, mikä oli ensimmäinen kerta yli kymmeneen vuoteen. Viileä aamu alkoi myös lämmetä lähestyessämme kotisatamaa. Tuttu Harmaja tervehti meitä runsaan seitsemän tunnin moottoroinnin jälkeen. Tätä kirjoittaessa, parin hyvin nukutun yön jälkeen alkaa kaivata taas takaisin merelle.