Purjehduskausi 2012 päättyi 7.10.

Purjehduskausi sai päätöksensä perjantain yöpurjehduksen merkeissä, kun siirsimme veneen Lauttasaareen. Hernesaaren ruoppaus- ja läjitysalue tuli ohitettua varsin läheltä pimeässä.

Aamulla klo 7 aloitimme Sindbadin A-laiturin täyttämisen laivoilla. Homma venyi iltaan, sitten seuraavaan aamun jolloin olimme jonossa ensimmäisenä. No, olimme lähes viimeisten joukossa ylhäällä. Tulipahan nostettua n. 1200 tonnia puuta, rautaa ja lasikuitua ylös telakalle (65 venettä, keskipaino 25tn). Siinä sitä oppii kaikenlaista.  Erityistä mielenkiintoa tälläkertaa satamassa herätti Gotlannista Suomeen tuotu Colin Archer 50. 1900 -luvun alussa troolariksi rakennettu 27 tn painoinen pullukka. Siitä tullee vielä omistajalleen ylpeyden aihe suurperheen ahkerissa käsissä, arvaisin. Nyt kyseinen työmaa vaikutti vielä lähes toivottomalta ilman ammattiapua ja sisätelakkaa.

Tämä purjehduskausi meni ilman pohjakosketuksia. Ebban pohja oli muutenkin kuin kevään alussa, puhdas  ja siloinen ilman rokkoja. Liekö Itämeri jo kuollut vai johtuiko se  kylmästä kesästä, useilla muilla näkyi sama ilmiö. Sitten vaan pakkasnesteet taas koneeseen, köydet kuivumaan, tuuletus kuntoon poistamalla kaikiluotaimen anturi ja talvi voi taas tulla. Akut pitää käydä vielä ennen lumia lataamassa täyteen ja pukkien alle kiristysliina rikkoutuneen tilalle, ettei laiva kaadu talvimyrskyssä.

Tänä vuonna uusittiin mm. pinna, peterpuomi poistettiin, korjailtiin vinssien kiinnikkeet ja toinen vinssi, hankittiin pelastuslautta, uusittiin jollan(Ulliskon) purje sekä laiteltiin pieniä sisäosia miellyttävämmäksi. Myös kunnollinen käsipumppu hankittiin ja hupiakuille tehtiin oma kuivakaukalo.
Ensikesän meriseikkailut odottavat. Hankintalistalla on uusi GPS, sprayhood, ehkä ruorijärjestelmä, tuulimittari, vindex sekä peterpuomin paranneltu versio, saa nyt nähdä. Pelastuslautta pitänee myös huollattaa ja ehkäpä uusia akku sekä pätkän verran kaasuletkua.  

Ebba kryssii Gotlantiin 3vrk ja 15h

Ebban kesäretki suuntautui tällä vuoden 2012 purjehduskaudella Gotlantiin. Matka kesti Helsingin Merisataman rannasta Fårösundiin 87 h, ja se tarkoitti neljä yötä veneessä viiden hengen miehistöllä. Gasti jätti laivan Gotlannissa hypätäkseen toiseen, parempaan paattiin, muutta onneksi varustamon amiraali suostui jatkamaan matkaa kun luvassa oli muutakin kuin vastatuulta ja kryssimistä. Nyt jäi monta hyvää parannuskohdettta ja oppia siitä millaiseksi vene tulee rakentaa ja virittää kun mennään hiukan kauemmas.Matka myös opetti että purjeita saa paikattua ja lisävarusteita teetettyä hyvinkin edullisesti jos osaa avata suunsa satamaan saapuessa. Vai miltä kuullostaa isopurjeen paikkaus 45 e, tai teräsvahvistettu ruoripinna kolmesta eri puusta 200e, veneelle toimitettuna seuraavaan satamaan.

Purjehduskausi 2012 avattu.

Ebba seilaa taas 2012

Kevätkunnostus saatiin tehtyä tänä keväänä säistä johtuen sen yhden ainoan lyhyen lämpimän hetken vallitessa. Suuria kunnostukseen liittyviä murheita ei ollut tänäkään vuonna. Moottori oli huollettu jo syksyllä. Akut täyteen ja menoksi. Köliin laitettiin  hiukan epoksia, lähinnä muodon vuoksi edelliskesäisten Väinämerellä saatujen pusujen jäljiltä. Samalla peräsin ja kannen pienet killutimet saivat pientä hoitoa. Myrkkymaalia lopuksi pohjaan ja Ebba oli valmis suuriin meriseikkauluihin.

Suurin seikkailu olikin sitten vesillelasku. Sen piti alkaa 5.5. lauantaiaamuna klo 7. Ebba on vuorossa yleensä ensimmäisenä ja me heräsimme klo 06.45. Hyppäsimem vuoteesta suoraan viereisellä taksiasemalla olevaan taksiin ja taisimme olla satamassa noin minuutin tai pari yli. Hyvin siis ehdittiin vaikka aikaa ei jäänyt hukattavaksi. Ebba pääsi veteen ilman kommelluksia. Sain samalla tarkistettua sen painon nosturikuskilta, tasan 10t. Kone käynnistyi vaivatta ja kierrätti jäähdytysvettä kuten pitikin. Ajelimme laskupaikasta sitten suoraan kotisatamaan ja olimme jo ennen klo. kahdeksaa aamukahvilla Merisataman Mutterikahvilassa.

Viking takakaiteella

Ebbaan hankittiin nyt myös pelastuslautta

Sanotaan että ei vara venettä kaada. Tämä vara saattaisi kaataakin kiikkerän veneen. 48 kg painava 6 hengen Viking on nyt asennettuna  takakaiteen päälle teräskehikon sisälle. Se oli sille luontevin paikka. Jos todella sattuu se myrsky-yö kun muutenkin olisi kiirellistä tekemistä, sen saa lapsikin helposti laukaistua. Jäin pohtimaan sitäkin, onko se liiankin helppoa...?

Harmaja 2012

Ensipurjehdus  toukokuun toisena viikonloppuna

suuntautui jo lähes perinteikkäästi Harmajalle. Lyhyt kierros taivaallisessa säässä osoitti taas sen, että kyllähän näitä paksuja rouvia kannattaa rapsutella. Ne antavat kyllä vaivanpalkan monin verroin.

Tallinnan kevätretki 26.5

Tyttären muuttokuorma oli jo odottamassa Tallinnassa. Tämä kun tulee muuttolintuna kesäksi Suomeen. Samalla piti hakea hieman 50 v. juhlien kuplajuomaa. Lisäpiristyksenä retkiajankohtaamme sattui samaan viikonloppuun Ebban kotipursiseura Sindbadin eskadeeripurjehdus noin 25 veneen laivastolla.

Painolasti on olennainen purjeveneessä.

Menomatka lahden poikki sujui vastaseen kryssiessä. Vauhtia oli keskimäärin n. 4 solmua. Ne keitä nähtiin, menivät ohi. Sellainen pieni vahinko tapahtui matkan aikana, että meni MASTO POIKKI!!! Onneksi katkennut masto oli kuitenkin vain keulakajuuttaa koristaneen kirpputorilta ostamani puulaivan masto. Mutta masto mikä masto.

Masto poikki Suomenlahdella, se ei naurata

Loppumatka  Tallinnanlahdelle kääntyessä sujui sitten jo erittäin upeasti. Kuljimme aivan pystyssä täysillä purjeilla 7 solmun nopeudella keveässä sivutuulessa. Lahti oli lähes aalloton.  Sataman suulle päästyään pientä harmia aiheutti fokkapurjeen jumittunut rulla. Sitä piti sitten irrotella Superfastin manöveeratessa samaan aikaan ulos satamasta. No, pari kirosanaa ja ruuvimeisseli antaa ihmeellisiä mahdollisuuksia kiireiselle merimiehelle. Kuten ehkä arvaatkin, tästäkin episodista selvittiin.

GOFREP-väylällä ruuhka-aika, aina

Kotimatkaan lähdettiin varhain sunnuntaiaamuna. Ei antanut Viro tällä kertaa meille tuulivoimaansa, meri oli rasvatyyni. Ajelimme koneella jääkylmän ja tyynen Suomenlahden poikki, lisäten  villapuseroita ja aurinkorasvaa.  Saimme lopulta tuulta Helsinginmatalan pohjoispuolella ja saimme nostaa purjeet, nauttien auvoisesta hiljaisuudesta. Mitä lähemmäs pääsimme kotisatamaa, sitä kovemmaksi tuuli yltyi. Loppumatkan lähes kiisimme aalloilla auringossa mustuneet naamat leveässä virneessä.