Purjehduskausi 2012 avattu.

Ebba seilaa taas 2012

Kevätkunnostus saatiin tehtyä tänä keväänä säistä johtuen sen yhden ainoan lyhyen lämpimän hetken vallitessa. Suuria kunnostukseen liittyviä murheita ei ollut tänäkään vuonna. Moottori oli huollettu jo syksyllä. Akut täyteen ja menoksi. Köliin laitettiin  hiukan epoksia, lähinnä muodon vuoksi edelliskesäisten Väinämerellä saatujen pusujen jäljiltä. Samalla peräsin ja kannen pienet killutimet saivat pientä hoitoa. Myrkkymaalia lopuksi pohjaan ja Ebba oli valmis suuriin meriseikkauluihin.

Suurin seikkailu olikin sitten vesillelasku. Sen piti alkaa 5.5. lauantaiaamuna klo 7. Ebba on vuorossa yleensä ensimmäisenä ja me heräsimme klo 06.45. Hyppäsimem vuoteesta suoraan viereisellä taksiasemalla olevaan taksiin ja taisimme olla satamassa noin minuutin tai pari yli. Hyvin siis ehdittiin vaikka aikaa ei jäänyt hukattavaksi. Ebba pääsi veteen ilman kommelluksia. Sain samalla tarkistettua sen painon nosturikuskilta, tasan 10t. Kone käynnistyi vaivatta ja kierrätti jäähdytysvettä kuten pitikin. Ajelimme laskupaikasta sitten suoraan kotisatamaan ja olimme jo ennen klo. kahdeksaa aamukahvilla Merisataman Mutterikahvilassa.

Viking takakaiteella

Ebbaan hankittiin nyt myös pelastuslautta

Sanotaan että ei vara venettä kaada. Tämä vara saattaisi kaataakin kiikkerän veneen. 48 kg painava 6 hengen Viking on nyt asennettuna  takakaiteen päälle teräskehikon sisälle. Se oli sille luontevin paikka. Jos todella sattuu se myrsky-yö kun muutenkin olisi kiirellistä tekemistä, sen saa lapsikin helposti laukaistua. Jäin pohtimaan sitäkin, onko se liiankin helppoa...?

Harmaja 2012

Ensipurjehdus  toukokuun toisena viikonloppuna

suuntautui jo lähes perinteikkäästi Harmajalle. Lyhyt kierros taivaallisessa säässä osoitti taas sen, että kyllähän näitä paksuja rouvia kannattaa rapsutella. Ne antavat kyllä vaivanpalkan monin verroin.

Tallinnan kevätretki 26.5

Tyttären muuttokuorma oli jo odottamassa Tallinnassa. Tämä kun tulee muuttolintuna kesäksi Suomeen. Samalla piti hakea hieman 50 v. juhlien kuplajuomaa. Lisäpiristyksenä retkiajankohtaamme sattui samaan viikonloppuun Ebban kotipursiseura Sindbadin eskadeeripurjehdus noin 25 veneen laivastolla.

Painolasti on olennainen purjeveneessä.

Menomatka lahden poikki sujui vastaseen kryssiessä. Vauhtia oli keskimäärin n. 4 solmua. Ne keitä nähtiin, menivät ohi. Sellainen pieni vahinko tapahtui matkan aikana, että meni MASTO POIKKI!!! Onneksi katkennut masto oli kuitenkin vain keulakajuuttaa koristaneen kirpputorilta ostamani puulaivan masto. Mutta masto mikä masto.

Masto poikki Suomenlahdella, se ei naurata

Loppumatka  Tallinnanlahdelle kääntyessä sujui sitten jo erittäin upeasti. Kuljimme aivan pystyssä täysillä purjeilla 7 solmun nopeudella keveässä sivutuulessa. Lahti oli lähes aalloton.  Sataman suulle päästyään pientä harmia aiheutti fokkapurjeen jumittunut rulla. Sitä piti sitten irrotella Superfastin manöveeratessa samaan aikaan ulos satamasta. No, pari kirosanaa ja ruuvimeisseli antaa ihmeellisiä mahdollisuuksia kiireiselle merimiehelle. Kuten ehkä arvaatkin, tästäkin episodista selvittiin.

GOFREP-väylällä ruuhka-aika, aina

Kotimatkaan lähdettiin varhain sunnuntaiaamuna. Ei antanut Viro tällä kertaa meille tuulivoimaansa, meri oli rasvatyyni. Ajelimme koneella jääkylmän ja tyynen Suomenlahden poikki, lisäten  villapuseroita ja aurinkorasvaa.  Saimme lopulta tuulta Helsinginmatalan pohjoispuolella ja saimme nostaa purjeet, nauttien auvoisesta hiljaisuudesta. Mitä lähemmäs pääsimme kotisatamaa, sitä kovemmaksi tuuli yltyi. Loppumatkan lähes kiisimme aalloilla auringossa mustuneet naamat leveässä virneessä.