Colin Archer s/y EBBA: Joulukuu 2014, talven odottelua.

Tämä syystalvi 2014 on taas edellisvuoden kertausta. Lunta koetti tulla aluksi, nyt taas sataa vettä ja tuuleskelee voimallisesti harva se päivä. Mustaa joulua odotellessa on mukava olla kuitenkin hieman irti veneilystä, samalla lueskella kannustavin mielin tarinoita heistä jotka jatkavat purjehduskauttaan ja seilaavat tälläkin hetkellä suurilla vesillä, kuka kohti Karibiaa, kuka kohti Kap Hornia. Kiitos englantilaisen Inmarsat satelliittitietoliikenneyhtiön, lueskelin juuri 14.12.2014 saapunutta viestiä s/y Chiaralta. Paikkatieto 22,58,722N 32.18,142W tarkoitti aluetta joka on 530 NM päässä Kap Verdeltä. Se on samalla lähin kuiva maapala. Tästä siis luoteeseen oli menossa Tammilehdot, mukavassa lenssissä tuulitietojen mukaan. Toki matkaa oli vielä Karibialle, esimerkiksi Guadaloupelle 1688 NM. Se on vielä monta yötä pastapäiviä ja rannatonta merta. Mahtaako kymmenen riittää vai meneekö 15? Hatun noston arvoista meriseikkailua. Olivat nähneet eläviä olentoja matkalla, lentokaloja, kuin lentäviä silakoita. Jännittävää. Toivotamme onnea matkaan.

Ebba on vakaasti Sindbadin A-laiturilla telakoituna, masto pystyssä tuulta vastaan taistellen. Naapuriin on rakennettu nyt talo. Se ei nyt kuitenkaan ollut mitä fiksuin ratkaisu, rakentaa räystäitä Ebban kannelle. Toivottavasti keväällä ei paljastu suuria vahinkoja mm. jäistä, lumikuormasta ja valtavasta sulavisvesikuormasta johtuen. Tämä naapurin veneen, Hallberg Rassy nimeltä Oude Dirk, omistajan edustaja toki vaikutti sekä merimieheltä että herrasmieheltä, lupautuen talven aikana osallistua lumitalkoisiin jotta vahingoilta vältyttäisiin.

Telakointitalkoissa tehtiin myös arvokkaita vaihtokauppoja. Sain pelastettua hienon toimivan kerosiinivalaisimen veneeseen. Tiedän, lyö lieskaa ja on epäkäytännöllinen. Vanhana komentoryhmän radiomiehenä ja sissinä toisaalta tunnen tämän metkut. Tilley on sen salaisuudet tuntevalle oiva valon ja lämmön lähde. Tämä on Optimus 2000. Näitä ei ihan joka päivä tule enää arjessa vastaan ja tunnelma on siten taattu. En nyt sitten enää tiedä mihin sitä loppua sähköä veneessä enää tarvitaankaan. Samalla jouduin luopumaan Suunto 135 kompassista vaihdokkina. Sekin on arvotavaraa sille joka sellaista tarvitsee. No, sen neula näyttikin vain pelkästään pohjoiseen, ei sinne ole edes halua nyt mennä lähiaikoina.