keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Purjehduskausi 2018 uutta moottoria odotellen


KALLIIT VENEMESSUT

Purjehduskausi 2018 alkoi jo venemessulta. Kauden 2017 ollessa säiden vuoksi katastrofaalinen, usko lämpimiin kesiin oli kuitenkin edelleen niin vahva, että menimme venemessuille helmikuussa. Reissu oli varsin kallis. Hankimme Ebballe uuden FURUNO -WiFi-tutkan, sekä upouuden NANNI KUBOTA 50hp. meridieselin. Tutka, jolle ei tänä kesänä ollutkaan käyttöä sumupäivien puuttuessa, saatiin kuitenkin asennettua ennen vesillelaskua.  Koneen asennus olisi vasta kauden jälkeen.

KESÄRETKI 2018

Kesäretki alkoi poikkeuksellisesti Tallinnasta, jossa laiva lastattiin tyttären syyskesälle tilaamista juhlatarpeista. Siitä alkoikin lähes 12 viikkoa kestävät vuosisadan helteet. Seilasimme Itä-Viroon, Vösun matalaan ankkurilahteen, jossa mukava satamakapteeni toi meille soutuveneen rantautumisiin. Olon teki kotoisaksi samaisen kapteenin perävaunusauna ja puukylän kansainvälinen jazzfestivaali.  Upeat pyörätiet johtivat Käsmun merimuseolle.  Neljän päivän oleilun ja jazzin jälkeen siirryimme niemen toiselle puolelle Vergiin. Kylän vieresssä oli upea Altjan keskiaikainen kylä saniaisten reunustaminen jokineen ja riippusiltoineen. Vergin jäädessä uinumaan helteessä, suuntasimme länteen, Viinistuun. Siellä kävimme tutustumassa fillaroiden Loksa -nimiseen pikkukaupunkiin. Loksa on neuvostoaikainen tylsä betonikylä, jonka ainoa baari oli kiinni. Kauppa kuitenkin löytyi.
Vösu - ilta ankkurissa

Vösun sauna-experience

Kalastajakylän arkkitehtuuria Altjassa
Viinistun satama










Altjan "viidakkopolkuja"

Lähteelä heinäkuun lopulla. Kuutamouinnin merivesi +28.

Kävimme myös tämän purjehduskauden aikana  viisi kertaa Isosaaressa. Sen saunat ja upseerikerho, sekä mukava rauhaisa laguuni saivat paikan tuntumaan omalta merelliseltä kesämökiltä. Lisäksi Lähteelän lämmin kuutamouinti ja SMK:n upea saari tuli tutuksi. Tenorisaxofoni soi myös kesäilloissa tuttuun tapaan.

Isosaaren laguuni. Syväys n 2m, max pituus n. 30 ft(ks takapoiju)

Oskari kutoo kaideverkkoja Lähteelässä.
...Summertime..and the living is easy...



KONE SAMMUI URSULAN KOHDALLE!

Kesän loppupuolella kävi se, mitä olen näinä veneilyvuosina aina odottanut, kone sammui kotiin palatessa. Se tapahtui Café Ursulan kohdalla n 2m/s myötätuulella. Olimme siis varsin onnekkaista, keli oli helppo. Klyyvari vaan auki ja purjeilla kotisatamaan. Se ei ole mikään temppu, mutta Ebba painaa kuitenkin 10tn ja rantamuurin ottaa vastaan pukspröötiä kannatteleva kettinki. Siksi vene pitää kyetä aina täysin pysäyttämään ennen maakosketusta. Nyt kävi myös mr. Murphy:n laki toteen, keulapotkuri päätti lopettaa toimimisensa juuri nyt. Keulapotkurille löytyi akunlatausten ym. tutkinnan jälkeen yksinkertainen selitys, hapettunut ja löystynyt miinusnapa. Koneen sammuminen ja jo pari kesää jatkuneet käyntihäiriöt taas johtui - niin ensin luulin, niistä pienistä roskista joita oli tankin pohjalla. Polttoaineputki oli toki tälläerää tukossa, mutta suurempi roskaamista aiheuttava ja koneen käyntiä pätkivä selitys löytyi kokonaisesta hajoamistilassa olevasta puisesta mittatikusta, joka oli kaiketi pyörinyt tankissa jo usean vuoden ajan mennen välillä polttoaineputken suuta vasten. Tämä tikku kellui tankin katossa, ja vaikka avasi manusluukin ja puhdisteli polttoaineen seassa olleet roskat imurilla, tuo pahus väijyi tuolla piilossa. Vasta kauden loputtua, kun koko tankin tyhjensi ja nosti ylösalaisin, tämä asia paljastui.  Nämä mainitut käyntihäiriöt eivät sinänsä olleet syy koneen vaihtoon. Suurin syy oli vanhan koneen huollontarve ja öljyn tipottelu pilssiin. Sinänsä tulen vielä kaipaamaan varmakäyntistä BMWD50 konetta. Oli se sen verran hyvin palvellut jo 30vuotta.
Muistitikku, joka muistuttaa että tankki pitää välillä puhdistaa perusteellisesti.

EBBA A-LAITURILLA, KONE POIS

Nyt tätä kirjoittaessa on jo lokakuun viimeinen päivä. Kone on saatu pois, uudelle rakennellaan kannakkeita. NANNI KUBOTA:n moottorityynyt oli kapeammalla ja kone pitää saada pudotettua alemmas. Uusi kone painaa n 100kg vähemmän, mutta Ebban rakentaja, Pekka, vannoi että laittoi muutenkin koneen kohdalle hiukan liikaa painolastia aikoinaan. Ei ui kuulemma silmällään vaikka kone kevenee. Nyt saadaan moottori myös sammutettua kannelta ja mittarit toimii. Vanha kone on myynnissä Tapimer:issa. Potkuri, polttoainejärjestelmä ja pakoputkisto, sekä osa lappo-ym. järjestelmistä tullaan myös uusimaan. Nyt taitaa olla niin, että kun kone keväällä hyrähtää käyntiin, Ebba on käyty kokonaan läpi ja paikat kunnossa seuraavan 30 vuoden purjehduksia varten. Itse olen silloin jo 86v.
Pilssi epoksoitu ja maalattu. Kelpaa uuden koneen laskeutua paikoilleen.



Koneen peti alkaa hiljalleen rakentua.


BMW D50 ennen ja nyt. Joku saa vielä hyvän ja varman koneen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti