Monet meistä CA:n omistajista aloittavat näköjään veneestään tyyliin: " vaikka se on hieman hidas..."
Itselleni veneen vauhti on lähes aina riittänyt. Joskus aika kuitenkin rajoittaa kellumista keskellä merta, olipa se kuinka auvoista tahansa. Ohittaessani niinä harvoina kertoina jonkun perhepurren Porkkalan selällä, ja jääden sille heti käännöksen jälkeen, olen mietiskellyt että voisiko syy olla veneen ominiasuuksien sijaan omissa vajavaisissa purjehdustaidoissa. Ryhdyin miettimään tarkemmin omaa purjehdustaktiikkaani ja tekniikkaani. Manööverien treenailu voisi tuoda hommaan pientä lisähupia.
Ryhdyin hakemaan vinkkejä eri lähteistä ja testailemaan Colin Archer -veneen ominaisuuksia. Tuon tässä vain omaan kokemaan perustuvia johtopäätelmiä esille joita en ole juuri testaillut toisten CA-kippareiden kanssa.
Tässä kohtaa on syytä mainita, että Ebba on purjehdusvarustuksiltaan hieman työläs ja varsin tavallinen CA. Siinä on siis ison lisäksi itseskuuttaava fokka ja käsipelillä skuutattava klyyvari. Iso on leikattu niin, että siinä on negatiivinen takaliikki. Molempien keulapurjeiden halssikulmat on leikattu ylös. Tällä on kaiketi haettu perinnelaivamaista ilmettä, mutta tällaisilla purjeilla on myös se hyvä puoli, että keulapurjeiden käsittely voi tapahtua tietyissa rajoissa vaikka ilman vinssiä. Molemmat keulapurjeet on varustettu Furlexin rullilla. Fokassa on peterpuomi jolle oma dirkki. Keulapurjeiden skuuttipisteitä voi säädellä peterpuomista sekä vaihtamalla blokin paikkaa sivukannella. Istumalaatikkoon on vedetty vain olennainen. Iso nostetaan ja reivataan mastolta mutta alaliikin kiristys hoituu laatikosta. Ison skuutti on keskellä sitlooraa levankikiskossa ja sen paikkaa voi vaihtaa sivusuunnassa. Ohjailu hoidetaan 185 cm pitkän pinnan avulla. Pinnassa on lukitusmahdollisuus muttei autopilottia eikä kaipaamaani tuuliperäsintä, vielä toistaiseksi.
CA kulkee aina vaan
Colin Archer kulkee aina. Se tekee sitä kelissä kuin kelissä ja teki mitä teki. Ellei purjeista kuulu pauke eikä vesi tulvi kannelle, kaikki on jokseenkin kunnossa. Tässä on vaarana se, että kippari pääsee luokalta heikoin arvosanoin tällä veneellä. On asioita joita nämä pullukkamme sietävät, mutta myös ominaisuuksia jonka johdosta ne ehkä tahtovat enemmän huomiotamme. Etenkin kun näillä voidaan purjehtia silloin kuin toisten on jäätävä rantaan (ja itsekin ehkä kannattaisi). Olen kuitenkin sitä mieltä, että tuulesta ja mainiosta rungosta kanattaa ottaa irti se mikä siitä lähtee, vaikka tuo puoli solmua silloin kun se onnistuu ilman turhaa häslinkiä.
Kertasin mielessäni erään edelliskesäisen varsin raskaan purjehduspäivän. Kryssimme Vänö:stä Utö:seen (30M) noin kolmessatoista tunnissa. Tuuli oli 12m/sek ja puhalsi länsilounaasta, eli pääosan matkasta suoraa päin naamaa Jäin pohtimaan tuota sahanterän muotoista track-viivaa jota vahentunut Garmin 152 piirsi harmaalle näytölle. Keskinopeudeksi tuli 2,3 solmua. Kryssissä, milloin allokko oli sivuhankainen, nopeutta saatiin 3,5-4 knots. Vasta-allokkohalssilla vauhti putosi alle kolmen solmun. Väylä on tuossa osassa saaristoa kuitenkin sen verran kapea että kovin pitkiä halsseja ei oikein saa aikaan joten vaihdella täytyy usein. Välillä lakkasin piittaamasta purjeiden jatkuvasta syynäämisestä ja vauhti säilyi edelleen siinä mitä se oli ollut pitkin päivää. Saatuani kupin kuumaa sitlooraan, terästin kuitenkin mieltäni ja ja lähdin kokeilemaan kaikilla kolmella purjeella niden eri virityksiä. Iso lepattamaan ja skuutti siihen missä vetää. Fokka löysälle ja kun lakkaa lepattamasta, siihen kiinni. Klyyvariin virtauslangat laulamaan ja sitä rataa. Sain veneeseen jollain ihmen ilveellä kaksi solmua lisää vaihtia. Koetin sitten arvailla oliko tähän syynä kääntynyt tuuli, kääntynyt kurssi vai vain tuo oikea viritys. Se olisi nimittäin harmi että kuljetaan alivireessä koko pitkä päivä ja tullaan perille kun toiset on jo saunoneet.
Teoksessa Laiva Toivo Oulu (mainio teos, suosittelen) matkattiin Toivo fregatin neitsytmatkalla Oulusta Kööpenhaminaan 19 vuorokaudessa, keskinopeuden ollessa vaivaiset 1,5 solmua.
Kryssiminen ja optimaalinen kryssikulma pitkäköliveneellä
Nyrkkisääntö: pidä kryssivauhti jossa köli puree
CA:lla purjehdittaessa on itselleni iskostunut päähän se, että tee sellainen reittisuunnitelma jolla voit pitää veneen kunnolla liikkeessä. Tämä erityisesti kovemmalla kelillä ja aallokossa. Huomioni on se, että tulee voida ajaa riittävän alas, alemmas kuin pistoköliveneillä. Sorto on voimakkaampi hitaassa vauhdissa eikä köli toimi parhaalla tavalla. Jos vain tuulee, mielestäni n. 3,8 solmun etenemisvauhti on jonkinlainen alaraja.
Nyrkkisääntö: anna kallistua jos siltä tuntuu
CA on rungoltaan ns. loppujäykkä. Se kallistuu herkästi jo pienelläkin tuulella, mikäli on riittävästi rikattu ( purjepinta-ala vastaa veneen kölipainoa) mutta ei juuri kallistu enää yli 35 asteen. Vaikka perinteiset ohjeet neuvovat: "reivaa ajoissa", se ei tarkoittane sitä etteikö allokossa kryssiessä voisi pitää purjeita ehkä aavistuksen verran yli mikä olisi sivutuulessa sopivin. Kallitus lisää vesilinjan pituutta ja CA liikkuu vielä jopa 30 asteen kallistuskulmassa.(35 astettakin on kokeiltu ja silloin alkaa vesi tulla kannelle eikä homma toki ole enää kovin tyylikästä) Kryssiessä on siis itselläni ollut purjepinta-alaa hieman yli sen mitä sivutuulella olisi muutoin.Veneen kallistuessa epämiellyttävän kumolleen se saadaan takaisin pystyyn nostamalla tuuleen riittävästi. CA:takin voi "piinata" puuskissa ja ajaa näin "pankkiin" tarvittaessa. Mikäli kurssi muuttuu sivutuuleen, klyyvarin saa aina helposti pois millä vene jaksaa kantaa taas purjeensa.
Nyrkkisääntö: leikkuri halkoo tuulen, jos se on terässä
Klyyvarin staagi pitää voida kiristää purjehtuksen aikana (hekkitalja tms.takastaagissa), muuten "halkaisija" ei leikkaa hyvin. Ebbassa on veivattava hekkitalja joka jaksaa kiskoa n. 5000 kg:n voimalla. Sillä saa terää keulaan mutta samalla joutuu varomaan tämän kanssa ettei katko takastaagia. Pidän myös barduunat aina käytössä, poislukien ne hetket kun mennään kevyessä kelissä väyläkryssiä.
Myötätuuli
Mikäli on navakka myötätuuli eikä tuuleen leikkaaminen tule kysymykseen kapeasta väylästä tms. johtuen, olen huomannut hyväksi menetelmäksi ajaa joko pelkällä klyyvarilla (kuten näköjään monet muutkin). Mutta mikäli suuntaa muutetaan saman retken aikana, itse käytän virsikirjaa, mutta niin että fokka on kiristettynä keskelle. Näin se ei häiritse klyyvarin ilmansaantia. Preventteriä käytän ison puomissa aina jos matka on pidempi eikä tarvitse vaihdella suuntaa alinomaa. (Ebbassa on targa-kaari suojaamassa vahinkojiipin sattuessa, mitä ei kuitenkaa saisi päästää tapahtumaan) Jos CA:lla ajelee myötätuuleen pelkällä isolla, rullaaminen on erityisen voimakasta. Klyyvari pysyy auttavasti auki kun löytää sopivan kireyden ja skuuttipisteen, edellyttäen että se on säädettävä. Sen täyttyminen ja tyhjentyminen tosin hakkaa purjeen saumat hajalle ajan oloon, joten jonkinlainen spiirapuomiviritys olisi varmaankin syytä rakentaa.
Koneella ajo CA vs Bavaria
Sain kesän aikana oppia siihen kuinka Bavarialla tehdään äkkikäännös, ja kuinka se saadaan liikkumaan pohjan sedimenttejä sotkemalla. CA on itselläni toiminut parhaiten hyvin hellässä käsittelyssä. Se on totellut nöyrästi ahtaissa manöövereissa kun liikauttelen sitä tyhjkäkäyntikierroksila, nopeudella jonka saisi aikaan vaikka soutamalla. Koen että se tulee olla kaiken aikaa hyppysissä. Se kun ei pysähdy lihasvoimalla. Kokeilin muutaman kerran noita moottorilla ryntäyttelyjä, mutta 10tn paino ja 50hp kone eivät synnytä kovin suuria peräheittoja joidan varaan voisi laskea ainakaan satamamanöövereissä. Siis siltä osin suljin korvani koulunpenkillä ja luotan edellee omiin kokemuksiini. Mitään ei ole vielä ajettu rikki.
 |
| Helsingin Meripelastusseuran Colin Archer s/y Veera Viola töissä syyskuussa 2011 |
Jos oltaisiin Colin Archer -veneen käyttötarkoituksen alkulähteellä Norjassa, sillä olisi mielestämme vain niitä ominaisuuksia joita me tarvitsisimme. Colin Archer:han lähtisi satamasta vasta tuulen ylittäessä12m/s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti