Remonttipäiväkirja Ebba: Marraskuun loppu

Syksyn loppu, talven alku

Nyt alkaa sitten talvi virallisesti marraskuun vedellessä viimeisiään. Lämpötila oli koko syksyn plussalla, jopa kymmenessä lämpöasteessa monena päivänä. Sen vuoksi pressun alla työskentely oli jokseenkin inhimillistä. Ainoa asia mitä vastaan jouduttiin kamppailemaan kaiken aikaa, oli myrskytuulet ja kaatosateet. Pressujen välistä ryöppysi ajoittain vettä kannelle ja sitä jouduttiin kuivailemaan. Samalla siitä saatiin se hyöty, että ilman sisustusta olevan sisätilan pienimmätkin kosteutta läpäisevät läpimenot, kuten kaidepuiden kiinnikeet jne. saatiin kiinni ja tilkittyä. Toki se lisähomma tässä tuli eteen, että kannen kanssa tehdään kesähelteillä vielä tiivistystä, eli vaihdetaan tiivistemassat joka ikiseen pultinreikään jotta uusittu sisusta ei joudu heti pahimpaan mahdolliseen vesitestiin, vaikka kosteuttaa veneessä toki pitää pintojen sietää.

Entinen pentry alkaa saada uutta pintaa.

Perinteisen karttapöydän sijaan saadaan paapuurin takakajuuttaan pieni eteinen, tekniikkanurkkaus jossa voi latailla puhelimet, hoidella radioita, ohjata koko tekniikkaa ja laatia vaikkapa iPAD:illa reittisuunnitelmaa. Paperikarttojahan tutkitaan nykyisin salongin suurella pöydällä rommilasin ääressä.

Tulossa lähiaikoina

Nyt alkaa myös kiinnostava vaihe remontin kannalta, sillä veneeseen ryhdytään vetämään sähkökaapelit. Sen vuoksi mm. lamppujen paikat on pitänyt päättää. Kaikki lamput, uudet ja vanhat varustetaan led-polttimoin. Itse lamppujen kuorissa veneen sisällä käytetään messinkiä. Se maksaa mutta tuo perinnelaivahenkeä. Messinkilamppuja jäi uusiokäyttöön joista saadaan mm. takakajuuttojen kattovalot ja ehkä kuivaushuoneen (aivan, kamiina ja vaatenaulakot) kattoon. Muuten lamppuja ja yleensäkin sähköä tulee varsin kohtuullisesti, sillä tietty low-tech on tässä laivassa in. Origo liesi, Reflex kamiina eivät vie arvokasta sähkövirtaa. Toki taas 12V uppokylmiö on se ainoa mikä saattaa aiheuttaa päänvaivaa. Joku väittää että pelkkä 40W aurinkopaneeli riittää nykyaikaiseen kylmiöön, en usko, pilvet on aina edessä. Onneksi tuulivoima on keksitty jos niin käy. Salonkia tulee lisäksi koristamaan ns. kapteenin öljylamppu, sekään ei tarvitse sähköä. Vesijärjestelmästä tulee niinikään manuaalinen. Käsipumpuiksi kaavaillaan jotain "Farson´s":in vanhasta varastosta löytyvää. Venetuttavalla kun on kellarivarasto täynnä näitä messinkiaarteita.

Remonttipäiväkirja. Marraskuu 2013, vanhaa muistellen ja uutta odottaen

Ohessa muutama kuva Ebban sisätiloista ennen remonttia.
Kuten huomataan, vanhassakin sisustuksessa oli pittoreskiyttä ja merihenkeä, mutta kun asioita tutkii tarkemmin, joutuu huomaamaan että pintakiiltoa tärkeämpää on toimivuus, merikelpoisuua ja veneen sisätilat suunnitellun käytön mukaan. Meillä toimintasäde pysyttelee ainakin toistaiseksi Itämeren ja Pohjanmeren alueilla, maksimissaan viikon tai puolentoista päässä huoltosatamista. Sen vuoksi tilaa vievät säilykelaatikot joutaa väistyä. Lisäksi muovimatto ja veneläski joka irtoaa katosta, ei ehkä ole enää tätä päivää, tai  edes oikein eilispäivääkään kunnolla

Pentry oli siinä joskus, samoin tuo ahdas takakajuutan/varaston aukko. Nyt tulee ovea ja laivakäytävää, saa nähdä.

Vasemmalla, styyran puoleinen pistopunkka joka toimi pyörävaraston suuaukkona vaikeapäsyiseen takakajuuttaan

WC:n lavuaari josta nousi vesi sisälle eikä mennyt koskaan ulos

Meripunkka, maarianhaminalaista satavuotiasta mäntyä ja kaideverkkoa, tätä tulee ikävä

Kesäherkkuja, Ahvenanmaan lammasta Kökärissä

Totuus on tarua ihmeellisempi, kaunista mutta lähes kaikki mikä näkyy, on muovia

Jonhhy Lydmanin taidonnäyte. Näennäisen verkkaan liikkuvalla toisen polven veneenrakentajalla ja venepuuseppä-ammattilaisella tuntuu syntyvän kaunista jälkeä joka askeleella. Tätä kirjoittaessa marraskuun 22. runkoluuranko, takakajuutta ja tukirakenteet alkavat olla jo valmiina.  Homman filosofiaa kuuluu:" myös se mikä ei näy, pitää olla hyvin tehty". Mitähän Steve Jobs tästä sanoisi, My man!

Takaosaan tehtiin lisälaipio eristämään tekniikka kajuutan jalkopäästä. Huomaa jäykisteet. Colin Archer ei muuten notku aallokossa. Paikkoja availlessa on saatu ilolla todeta että täysin tervettä tavaraa kaikkialla. Voi olla että tämä laiva seilaa pidempään kuin moni uustuotantovene, ainakin jos tämän tason ylläpitoa välillä tehdään.

Paneeli alkaa jo peittää vanhaa, pakko uskoa että tästä tulee vielä totta

Oikealle mahtui sekä kajuutta että sittenkin se karttapöytä, jossa lupaan olla tutkimatta kartaa koska pidän sitä jäänteenä menneiltä ajoilta. No, siinää voi vaikka juoda päiväkahvit ja säilyttää iPAD:in laturin tms.

Joku sanoo, että vene on semmoinen kun se on, sitä ei oikein voi muuksi muuttaa. Joillekin esteet ovat haasteita, kuten tässä kohtaa kun piti saada tilaa. Laminointi on keksitty, toimii jos jäykisteissä on pelivaraa. Ei sovi kaikille veneille.