Ebba pysyi jälleen pinnalla, hyvän suunnittelun ansiosta

Kaunis kesäinen lauantai-ilta 18.toukokuuta. Palattiin ystävien kanssa Isosaaresta, jossa saunottiin ja syötiin. Palatessa liityttiin Viikkarin perään ja ajettiin peesissä Kustaanmiekkaan. Valkosaaren kohdalla iltapäivän aurinko oli saanut kipparin nirvanaan. Katseltiin pohjoisviittaa veneen styybuurin puolella. Seuraavaksi Echopilot viistokaikuluotain näytti nopeasti laskevaa syvyyttä. (.........!) Pakki täysille, mutta liian myöhään. RYSK!!! Ajettiin juuri kiveen.

Ihmiset pysyivät veneessä. Vene ei vuoda, lattiat kuivana, kenellekään ei käynyt kuinkaan. HUOH!

Pienen pakilla irrotteluyrityksen jälkeen todettiin, että vetoapua kaivataan. Soitin Meripelastukseen. Sain paikalle nopeasti Rajavartioston kumiveneen. 2x250hp koneet riittivät yllättävän helposti vetämään 10tn painavan Ebban irti kivikosta.

Todettiin vielä kipparin ja miehiston kunto, joka oli asiallinen. Jatkettiin matkaa Merisatamaa kohti polisiveneen ja rajavarstioston saatellessa. Kun päästiin kotilaituriin, huomasin hiukan vettä pilssissä. Jatkoin tarkistamista, ja kuinka ollakaan, keulan vesitiivis laipio kätki sen pahimman, keula on puhki. Vesi ylettyi keulassa vesirajaan, varalaitaa oli n 15cm. Koetettiin ensin äyskäröidä, sitten raivata keulapotkurin akku pois, jotta päästäisi käyttämään hätäsuljinta. Kumpikin osoitteutui mahdottomaksi. Raivaus olisi edellyttäny paikkojen rikkomista, mutta koska välitön uppoaminen ei juuri nyt ollut käsillä, päädytiin keksimään muita ratkaisuja.

Keulapotkuri akkuinen ui metrin syvällä merivedessä. Muuten vene oli pysynyt kuivana. Soitin Trossi -merihinaispalveluun. Paikalle saapui pelastusalus Mikrolog. Avuksi saatiin myös Heini, suurempi rautalaiva, mikä osoitautui hyväksi päätökseksi. Sain myös yhteyden JoukoLindgren-telakan päivytykseen. Luvattiin ottaa vene ylös vielä saman lauantain iltayön aikaan. Todellista yrittäjähenkeä!

Ajoimme ensin omalla koneella ulos Merisatamasta. Pian Café Carusellin jälkeen, vauhdin noustessa, huomasimme, että keula tulvii. Ajovirtaus sai vedenpaineen keulassa nousemaan. Varalaitaa oli enää tuuman verran. Onneksi Trossin Mikrolog - kipparin plan B- otettiin huomioon, että jos homma alkaa pahenemaan, otetaan varalta suurempi saattoalus Heini mukaan jolla voidaan pumpata ajon aikana. Pumppuja tarvittiin. Heini otti meidän kylkihinaukseen. Keulaan vedettiin järeä imupumppu jossa paloletku. Tuo letku sylki vettä mereen koko loppumatkan sellaisella paineella, että äyskäröinti olisi ollut mahdotonta.

Vene saatiin vihdoin ylös. Todettiin suuri reikä keulassa. Se ei syntynyt millään tylpällä kivellä, vaan on täytynyt olla epäonninen terävä särmä joka upposi Ebban keulan useita senttejä paksuun umpilaminaattiin, puraisten suuren palan, jättäen ruman ammottavan aukon. 

Onneksi lattiat pysyivät kuivana, samoin laminaatti ja painolastiköli.  Korjaukseen päästiin lähes välittömästi. Nyt tätä kirjoittaessani, tällistä on menossa neljäs viikko, ja vene saatiin takaisin omaan elementtiinsä ennen suunniteltuja kesälomapurjehduksia.

Tästä opitiin se, että hyvä merikelpoisuuden ehdoilla  suunnittelu ja toteutus (vesitiivis keulalaipio)  aantaa vähän pelivaraa pahassa paikassa. Myös se on hyvä oppi, että jos vahinkoon altistavia tekijöitä kasaantuu, kannattaa olla extra varovainen. Meillä oli näitä koko sarja: vieraita kyydissä, poikkeusreitti, ei suunnitelmaa, kauden ensimmäinen reissu, helteinen kaunis tyven iltapäivä, aurinko paistoi plotteriin, tutut vedet muuten, lähtiessä saaressa sauna ja ruoka, uusi tehokas 50hp meridiesel (tyhjäkäkäynnillä 3kts). Toisin sanoen, liian leppoisaa petollisilla vesillä. Tuo valkosaaren edusta, jossa pyörii ristelijät, on ällistyttävän petollinen, sillä kaiku näyttää kaiken aikaa 12m vettä. Ikävä kyllä suurimman osan aikaa myös jääpoijujen väärällä puolella. Vene törmäsi kiveen varsin lähellä poijua. Ei käy nämä suurten laivojen kipparit kateeksi.

Vauriot rajoittuivat reijän lisäksi Vetus -75 keulapotkuriin, jonka moottori meni vahtoon, samoin sen 125Ah akku. Myös pienempiä hapettuvien kaapelien uusimisia tarvittiin sekä päävirtakytkimen uusiminen keulaan. Vakuutusyhtiö pääsi tällä (kin) kertaa hyvin halvalla, kun kyseessä on Colin Archer, lähes uppoamaton (kopkop..)

Nyt kuitenkin suunnitelmissa lyhyt Viron reissu ja jussina Hankoon Hankoon, kaupunkia pakoon....

Ei ämpäri ihan riittäny tätä vuotoa hallitsemaan

Väkivaltaa veden alla

Loppu hyvin kaikki hyvin