 |
| Utö heinäkuisena aamuna 2010 |
keskiviikko 13. lokakuuta 2010
Ebba, mainio pieni laiva
Ebba on tätä kirjoittaessa turvallisesti talvitelakalla. Aamuinen näkymä Utö:n vanhasta laiturista on vain muisto. Purjehduskausi meni onnekkaasti. Se opetti paljon ja jätti tavattoman innon jatkaa seuraavaan kauteen.Veneelle löytyi loistava talvisäilytyspaikka Pursiseura Sidbadin A-lairurista. Siellä purjeveneet voidaan telakoida masto ylhäällä. Tuo suurempien huvialusten satama antaa sopivaa perpektiiviä veneen koon suhteen. CA33 on tuossa isojen seurassa varsin pieni ja ketterä kutteri. Kokovertailu sai vielä paremman konkretian kun minulla oli kerhokaverilta saatu luottamus toimia "telakointitalkkarina" kaksimastoisen Colin Archer -40 veneen telakoinnissa. Sen pyörittely satama-altaassa sujui ongelmitta. Samalla oman veneen ketteryys tuntui sen rinnalla varsin upealta.
tiistai 3. elokuuta 2010
Oppiko sitä sitten purjehtimaan?
Nyt Ebba on vienyt sen kolmannet omistajansa suuriin meriseikkailuihin. Mitä niistä opittiin?
Kun tuo pieni rohkea laiva oli kiehnännyt Merisataman altaassa alkukesän, se oli kuitenkin lähes aina tilaisuuden tullen myös irti merellä. Ebban verenpunaiset purjeet oli bongattavissa Harmajan tuntumassa taikka Kytön kulmilla. Niistä kertyi kesän aikana lähes kuusikymmentä lähtöä ja turhaan jännitettyä laturiin saapumista. Viekö puksprööti naapurin Swan:in mantookit mennessään, vai puhkaistaanko keulapuulla kenties Sea Ray laiturin toiselta puolelta. Kaksi naista putosi kesän aikana mereen. Molemmat tapaukset sattuivat satamassa, turhan kiireen ja hosumisen vuoksi. Joskus hieman "nojailtiin".
Tuo veneen käsittely oli alussa vaikeinta eritoten sivutuulella, kunnes tutkin tarkemmin Colin Archerin runkomuotoa piirustuksista. Oivalsin, että paatti kääntyy lähes paikallaan peräsimensä ympäri. Kova sivutuuli onkin asian huomattuaan ystävä, se kaivattu keulapotkurin korvike.Vänö:n virassatamassa käytiin myös pieni painiottelu poijuketjun juututtua peräsimeen.
Kesäiset heikkotuuliset illat opettivat saamaan Ebbaan vauhtia jo 2m/s tuulella. Virsikirjalla meno, preventterin käyttö ja purjeiden voiman hallinta alkoi pian hahmottua.
Kesäloman viimeisellä purjehduksella tuli vielä pieni merellinen opetus. Tultiin 8.8 illalla hissukseen idästä. Tuuli oli lähes olematon ja vauhtia 2 solmua. Ihasteltiin rajavartioston laivaa joka oli ankkurissa. Muita ei merellä näkynyt. Missähän syy? Lopulta, vauhdin kadotessa totaalisesti piti antaa periksi ja vaihtaa "dieselpasaatiin". Purjeet roikkuen käynnistimme koneen ja paria matkustaja-alusta väistellen saavuttiin Merisatamaan. Kun köydet oli kiinni laiturissa, vilkaisin Liuskasaaren suuntaan. Sysimusta taivas oli tullut esiin Venäjältä saapuneen savusumun takaa. Ukkosrintama eteni todella nopeasti. Myrskyrintama pimensi hetkessä koko tienoon. Ennustin jonkinlaista trooppista hurrikaania. Tuuli alkoi vinkimaan satama-altaan mastometsikössä. Meteli ja tunnelma oli apokalyptinen. Sain juuri pari lisäköyttä kiinni kun pahin alkoi. Meri kiehui. Itsesuojeluvaisto voitti pätemisentarpeen siinämäärin että en saanut moista spektaakkelia edes videolle, vaan otimme jalat alle toivoen että rakeet olisivat vain pingispallon kokoisia, ja että rannelle huuhtoutuvat veneet jäisivät vain vähille vaurioille. Tunnin sade ja 44.000 salamaa myöhemmin paluu veneelle osoitti että koettu näky ja ääni oli todellisuutta pahempi. Vene oli edelleen kiinni, meri alkoi rauhottua. Tuo kyllä pelästytti ja karisti suomut silmiltä. Ukkosmyrskyyn ei mennä, sinne joudutaan. Samaa sanoo myös oppikirjat, ymmärrän nyt miksi.
perjantai 4. kesäkuuta 2010
Työmaa nimeltä EBBA
Purjehduksen aloitusprojektini voidaan katsoa onnistuneen yli odotusten tähän saakka, tekijä huomioon ottaen.
Veneily painii harrastetyötuntien määrässään aivan omassa sarjassaan. Veneen etsiminen ja ostoprosessi on oma työmaansa, se sai riittävästi huomiota syksyllä ja talvella. Nyt veneen hankinnan jälkeen työtä on piisannut ja piisaa vielä varmaan jatkuvasti.
Tässä lyhyt lista uivana telakoidusta täysin merikelpoisesta ja toimivasta lasikuituveneestä:
öljynvaihto, öljynsuodattimen vaihto (huom, sopivan etsiminen ympäri kaupunkia)vaihteistoöljynvaihto, kaikuluotaimen anturin kiinnitys (sen, ja sen laitteen käyttöohjeen kanssa saikkaaminen kun ei ota toimiakseen) ilmansuodattimen vaihto (sis. etsimisen), polttoainesuodattien vaihto (sopivan etsiminen), siipipyörän+merivesipumpun kotelon tiivisteen vaihto (se sama kaava), moottorin venttiilivälyksen säätö (0,40 mm rakotulkin hankinta), kiilahinhan kiristys (vararemmin mittaus ja osto), varatermostaatin osto, sinkkien vaihto, johdinten tarkistus, ukkosenjohdattimen kytkeminen, valojen kytkeminen, rikaus(megalomaaninen kokonaisurakka jossa tarvitaan kaikki ystävät ja kylänmiehet katselemaan), ruoripinnan kiristys, p-ainetankin vesitys, wc:n letkujen kiristys, bidee-hanan rakennus, lattian korotus, sovitus ja uudelleenmaalaus, hupiakkujen 3*80Ah uusiminen(kun ensin on tapeltu vanhojen kanssa riittämiin), LED-valojen vaihto energiasyöppöjen hehkulankalamppujen tilalle, sammuttimien huolto 2 kpl., GPS:n herättely, opiskelu, kajuutan luukun korjaus syksyisen murron jäljiltä, kaasujärjestelmän tsekkaus, kaasun osto, pohjan myrkkymaalaus, kylkien pesu ja vahaus, kannen pesu, kölin paikkaus kesäisen pohjasuukon jäljiltä, kansivarustuksen kiristys, pilssin tyhjennys ja kuivaus(paskamaista hommaa mutta ainakin selkä venyy), vannasputken öljysäiliön täyttö, ikkunaluukkujen tiivisteiden puhdistus, uusiminen vuotavissa, sähköjohtojen suojaus, liittimien uusiminen, käsi VHF puhelimen ja käsi GPS:n paristojen vaihto, vara (LED)valojärjestelmän asennus, isopurjeen fallin pleissaus, fokan skuutin hunsvotin (on se muuten meri-sana) vaihto, barduunoitten asennus, jyskystaagin kiristys, hekkitaljan säätövälin merkkaus, rikin sokkien suojaus, pulpyröiden voitelu, kiinnitysköysien uusiminen, poijulukon uusiminen, jollan pesu ja vahaus (sekä kastaminen)...
Tässä alkaa pikkuhiljaa tuntea itsensä varsinaiseksi laivanvarustajaksi. Satamaan on saanut kävellä harva se ilta jonkinlaisen työkaluston kanssa, samalla kun veneestä lappaa komeroon sinne kuulumatonta sälää tonneittain. Mutta onneksi tämä on vielä kovin mieluista ja opettavaista hommaa. Jospa EBBA kiittää minua tästä seuraavassa myrskyssä.
"Kohti ääretöntä, ja sen yli"
Veneily painii harrastetyötuntien määrässään aivan omassa sarjassaan. Veneen etsiminen ja ostoprosessi on oma työmaansa, se sai riittävästi huomiota syksyllä ja talvella. Nyt veneen hankinnan jälkeen työtä on piisannut ja piisaa vielä varmaan jatkuvasti.
Tässä lyhyt lista uivana telakoidusta täysin merikelpoisesta ja toimivasta lasikuituveneestä:
öljynvaihto, öljynsuodattimen vaihto (huom, sopivan etsiminen ympäri kaupunkia)vaihteistoöljynvaihto, kaikuluotaimen anturin kiinnitys (sen, ja sen laitteen käyttöohjeen kanssa saikkaaminen kun ei ota toimiakseen) ilmansuodattimen vaihto (sis. etsimisen), polttoainesuodattien vaihto (sopivan etsiminen), siipipyörän+merivesipumpun kotelon tiivisteen vaihto (se sama kaava), moottorin venttiilivälyksen säätö (0,40 mm rakotulkin hankinta), kiilahinhan kiristys (vararemmin mittaus ja osto), varatermostaatin osto, sinkkien vaihto, johdinten tarkistus, ukkosenjohdattimen kytkeminen, valojen kytkeminen, rikaus(megalomaaninen kokonaisurakka jossa tarvitaan kaikki ystävät ja kylänmiehet katselemaan), ruoripinnan kiristys, p-ainetankin vesitys, wc:n letkujen kiristys, bidee-hanan rakennus, lattian korotus, sovitus ja uudelleenmaalaus, hupiakkujen 3*80Ah uusiminen(kun ensin on tapeltu vanhojen kanssa riittämiin), LED-valojen vaihto energiasyöppöjen hehkulankalamppujen tilalle, sammuttimien huolto 2 kpl., GPS:n herättely, opiskelu, kajuutan luukun korjaus syksyisen murron jäljiltä, kaasujärjestelmän tsekkaus, kaasun osto, pohjan myrkkymaalaus, kylkien pesu ja vahaus, kannen pesu, kölin paikkaus kesäisen pohjasuukon jäljiltä, kansivarustuksen kiristys, pilssin tyhjennys ja kuivaus(paskamaista hommaa mutta ainakin selkä venyy), vannasputken öljysäiliön täyttö, ikkunaluukkujen tiivisteiden puhdistus, uusiminen vuotavissa, sähköjohtojen suojaus, liittimien uusiminen, käsi VHF puhelimen ja käsi GPS:n paristojen vaihto, vara (LED)valojärjestelmän asennus, isopurjeen fallin pleissaus, fokan skuutin hunsvotin (on se muuten meri-sana) vaihto, barduunoitten asennus, jyskystaagin kiristys, hekkitaljan säätövälin merkkaus, rikin sokkien suojaus, pulpyröiden voitelu, kiinnitysköysien uusiminen, poijulukon uusiminen, jollan pesu ja vahaus (sekä kastaminen)...
Tässä alkaa pikkuhiljaa tuntea itsensä varsinaiseksi laivanvarustajaksi. Satamaan on saanut kävellä harva se ilta jonkinlaisen työkaluston kanssa, samalla kun veneestä lappaa komeroon sinne kuulumatonta sälää tonneittain. Mutta onneksi tämä on vielä kovin mieluista ja opettavaista hommaa. Jospa EBBA kiittää minua tästä seuraavassa myrskyssä.
"Kohti ääretöntä, ja sen yli"
perjantai 28. toukokuuta 2010
s/y Ebba
Toimistopurjehdusta syksyllä 2009
Mielessäni oli kuudes manner, meren valloitus. Ilmoittauduin Helsingin kaupungin laituripaikkajonoon. Venettä kysyttäessä ilmoitin että soutuvene, leveys max 2m.
Ryhdyttiin etsimään venettä. Uusia sanoja opittiin kuten Westerly, Allegro, Skylla, Nordan, Bavaria, Swan. Pian selvisi myös se, että 33 jalkaa on paaaljon enemmän rahaa kuin 28 jalkaa.
Ilmoitin Helsingin kaupungin liikuntavirastoon kasvaneen laituripaikkatarpeen: leveyttä pitää olla ainakin 2,5m.
Kuumeen kourissa
Venekuumeemme oltiin huomattu naapurustossa. Lenkkisaunassa Atlantin ylittäjän kanssa kuume paheni entisestään. Selasin nettivene-sivustoa. Yksi tarttui silmään erityisesti, mutta se oli meille liian kallis, ehkä myös vaativakin, aloittelijoita kun olimme.
Menimme katsomaan naapurin aarretta, Colin Archer -tyyppistä syvänmerenpurjehtijaa. Upea vene, merikelpoinen ja tilava. Mahonkisen sisustuksen ja tervan tuoksun keskellä tapahtui mielenliikahteluita jotka nostivat vaatimustason aivan toiselle tasolle, mitä veneisiin tulee.
Nyt vahvistui entisestää se käsitys, että kuudetta mannerta tulisi tarkastella merikelpoisen aluksen kannelta. Aiemmat meriretkeni olivat liittyneet paljolti pinnanalaiseen tutkiskeluun, joten painavaa työalusta prameampaa en onnekseni ollut oppinut edes kaipaamaan. Colin Archer näytti erittäin halukkaalta mennemään kauas. Lisäksi se näytti haluavan kannelleen miehistön jolla on ymmärrystä merenkulusta ja pitkistä perinteistä. Kannen alle se tuntui kutsuvan niitä jotka arvostavat rommia, tummaa puuta ja messinkiä. Sellaisia merikarhuja jotka osaavat näissä piireisä tarpeelliset käytöstavat. Tärkein ominaisuus oli kuitenkin siis se, että vene oli rajaton pieni rohkea laiva. Sellainen joilla kierretään maapalloja. Sanokoot muut pallonkiertäjät mitä tahtovat, tämä oli nyt kuitenkin ensimmäinen tunne ja siksi parempi valintaan vaikuttava lähtökohta kuin terve järki.
Me ei osata purjehtia
Yksi niitä asioita joita en tähän ikään mennessä ole jostain syystä kokenut tarpeelliseksi oppia on ollut purjehdus, sillä ajattelin että en tule hankkimaan purjevenettä.
Seuraavaksi sitten ilmoittauduttiin vaimon kanssa suorittamaan saaristolaivurin tutkintoa. Olimme pian siis jo melkein kippareita, mutta purjehduksen salaisuudet olivat vielä täysi mysteeri.
Voikohan laskuvarjohyppäämisestä olla hyötyä jos liikutaan purjeilla? Siinähän on se siipi samalla tavalla kun liitovarjossa, nyt vain pystyssä, köli vedessä. Näitä ääneen pohtiessani minulle naureskeltiin hyväntahtoisesti työpaikan ruokalassa. Olin ryhtynyt opiskelemaan purjehduksen salaisuuksia kirjoista. Työtovereille, niille jotka harrastivat purjehdusta, suoltamani kysymystulva oli valtaisa. Ystäväni Jussi pani parastaan koetaessaan vastata mitä kummallisimpiin kysymyksiini purjehdukseen liittyen. Lautasliinat ja haarukat toimivat hyvinä opetusvälineinä ja luulen että kynnys ensipurjehdukseen madallettiin juuri tämän hyvän mestarini opein.
Tammikuu 2010
Konttasin pakkasessa Colin Arher 33:n keulapiikissä taskulamppu suussa. Näin Venelehdessä neuvottiin tekemään. Ei ole hius- eikä muitakaan halkeamia. Painoa paatilla on kaiketi 10tn (tai uppouma). Mahtaakohan tätä laivaa kukaan saada ehjänä laituriin? Pelottavan hienoa.
Soitin Helsingin kaupungin liikuntavirastoon: nyt tarvitaankin 4m leveä laituripaikka.
s/y Ebba oli vaihtanut omistajaa. Se oli saanut meistä uuden perheen. Olimme sen 30v historiansa kolmennet omistajat. Mukana tuli iso kasa työkaluja ja kaapillinen aarteita, kuten purjeita, tuuliperäsin ja muita tunnistamattomia esineitä joiden käyttötarkoitus on vielä tätä kirjoittaessa osin hämärän peitossa. Olo tuntui laivan kapteenilta kuivalla maalla. Nyt ryhdytään opiskelemaan veneen kunnostusta.
Teoriaa
Matka voi alkaa, myös sellaiset retket ettei rantapenkan risut raavi naamaa koska tentittiin myös Rannikkolaivuritutkinto.
Veneessä on VHF-radio joten piti suorittaa myös merivhftutkinto. Muutakin opiskeltavaa on vielä paljon edessä ennen suuria retkiä. Keittiön pöydällä odottaa puolen metrin kasa laitemanuaaleja, metrin verran kirjallista teoriaa jollapurjehduksesta pallonkiertoon ja veneen rakennuksesta kilpapurjehdukseen.
Ympyrä alkaa kuitenkin jossain vaiheessa jo sulkeutua. Uutta kirjaviisautta ei enää tule päivittäin vastaan. Sen sijaan selaan yhä tutummaksi käyvää asiaa eri näkövinkkeleistä. Veneilyn keskustelupalstoilla surffatessa huomaa välillä joutuneensa jopa myrskyn silmään. Rauha, hyvät kipparit pliis...!
Käytäntö, Vapun tienoo 2010
Istun 27.4.2010 ensi kertaa purjeveneessä jonka kone käy. Ebba on juuri laskettu veteen. Pinnalla pysyy eikä vettä tulvi mistään. Ajamme pienen kierroksen ulos, ohi Carusellin ja palaamme HSS:n laituriin. Ryhdymme virittämään yli 300kg painavaa "kitaraa" veneen kannelle. Masto on Seldén. Tuo 15m tolppa vaatii kahdeksan kantajaa vajasta ulos. Se on todella massiivinen. Olisin pelännyt veneen kaatuvan sen painosta, ellen olisi opiskellut tätäkin asiaa. Nimittäin avomerikilpailujen ne veneet jotka ovat menettäneet mastonsa kovassa myräkässä, ovat kokemuksen mukaan kaatuneet herkemmin. Vastapaino siis vakauttaa purjevenettä. Hyvä juttu.
Helatorstaina tuli Erik, Ebban edellinen omistaja opastamaan purjeiden laiton. Entisenä laskuvarjoriggerinä huomasin että tässä on palattu takaisin tuulen valjastamiseen rip-stop nylonin avulla. Paljolti tuttua tekniikkaa ompeleissa ja kiinnityksissä. Purjeissa lujuus on vain aivan toisesta maailmasta, vaikuttavaa.
1.purjehdus 8.5.2010
Sitten se tapahtui, luovuin maakravun elämästä yhdessä rohkean vaimoni kanssa.
Lähdime Merisataman rannasta ja ajoimme koneella kohti Harmajaa. Käänsimme Husukiven kohdalla väylältä kaakkoon, vastatuuleen. Ryhdyin nostamaan isopurjetta, veivaten samallla ensimmäistä kertaa vinssiä jonka käyttö oli vain kirjoista tuttua. Pian iso oli ylhäällä puomin heilahdellessa levottomana löysän skuuttinsa varassa, koettaen päättää kummalle halssille tämä haluaa nyt lähteä. Palasin sitlooraan. Kiristin skuutin ja kas, ihme tapahtui. Ebba purjehtii!
En ole aiemmassa elämässäni uskonut kirjalliseen ja suulliseen teoriaan riittävänä perehdyttäjänä. Olen ollut sen koulukunnan kannattaja että ensiaskeleihin vaaditaan aina jonkinlainen käytännön opastus. Nyt purjehdin kuitenkin purjevenenettä, varsin haastavaa sellaista täysin kirjaviisaana vaimoni kanssa. Hän taatusti yhtä kokematon tässä asiassa. Harjoittelimme piitä, jiippiä ja vendaa kuten kirjoissa neuvottiin tekemään. Ebba kulki 6 solmua pelkällä isolla ja nousi tuuleen mielestäni varsin kivasti. Liekö vuosien ilmailuharrastus toiminut sittenkin apuna tuulen valjastamisessa. Homma tuntui itselle joka tapauksessa kovin luonteenomaiselta.
Laiva on turvassa satamassa, onko se laivan tarkoitus?
Tästä alkaa, s/y Ebban tarinat sen kolmennen omistajansa käsissä. Se ensimmäinen omistaja tavattiin hiljattain ja hänen kirjoittamansa historiankirjat ovat olohuoneemme pöydällä odottamassa pääsyä mukaan tähän seikkailuun, tarkoin valittuina takaumina.
Myös toisen polven tarinaa, eli Ebban edellisen omistajan retkimuisteloa on luvassa, jahka lokikirjojen teksti alkaa taas erottua jäähyväiskyynelien kuivuttua.
Mielessäni oli kuudes manner, meren valloitus. Ilmoittauduin Helsingin kaupungin laituripaikkajonoon. Venettä kysyttäessä ilmoitin että soutuvene, leveys max 2m.
Ryhdyttiin etsimään venettä. Uusia sanoja opittiin kuten Westerly, Allegro, Skylla, Nordan, Bavaria, Swan. Pian selvisi myös se, että 33 jalkaa on paaaljon enemmän rahaa kuin 28 jalkaa.
Ilmoitin Helsingin kaupungin liikuntavirastoon kasvaneen laituripaikkatarpeen: leveyttä pitää olla ainakin 2,5m.
Kuumeen kourissa
Venekuumeemme oltiin huomattu naapurustossa. Lenkkisaunassa Atlantin ylittäjän kanssa kuume paheni entisestään. Selasin nettivene-sivustoa. Yksi tarttui silmään erityisesti, mutta se oli meille liian kallis, ehkä myös vaativakin, aloittelijoita kun olimme.
 | |||
| Colin Archer, legendaarinen syvänmerenpursi |
Menimme katsomaan naapurin aarretta, Colin Archer -tyyppistä syvänmerenpurjehtijaa. Upea vene, merikelpoinen ja tilava. Mahonkisen sisustuksen ja tervan tuoksun keskellä tapahtui mielenliikahteluita jotka nostivat vaatimustason aivan toiselle tasolle, mitä veneisiin tulee.
Nyt vahvistui entisestää se käsitys, että kuudetta mannerta tulisi tarkastella merikelpoisen aluksen kannelta. Aiemmat meriretkeni olivat liittyneet paljolti pinnanalaiseen tutkiskeluun, joten painavaa työalusta prameampaa en onnekseni ollut oppinut edes kaipaamaan. Colin Archer näytti erittäin halukkaalta mennemään kauas. Lisäksi se näytti haluavan kannelleen miehistön jolla on ymmärrystä merenkulusta ja pitkistä perinteistä. Kannen alle se tuntui kutsuvan niitä jotka arvostavat rommia, tummaa puuta ja messinkiä. Sellaisia merikarhuja jotka osaavat näissä piireisä tarpeelliset käytöstavat. Tärkein ominaisuus oli kuitenkin siis se, että vene oli rajaton pieni rohkea laiva. Sellainen joilla kierretään maapalloja. Sanokoot muut pallonkiertäjät mitä tahtovat, tämä oli nyt kuitenkin ensimmäinen tunne ja siksi parempi valintaan vaikuttava lähtökohta kuin terve järki.
Me ei osata purjehtia
Yksi niitä asioita joita en tähän ikään mennessä ole jostain syystä kokenut tarpeelliseksi oppia on ollut purjehdus, sillä ajattelin että en tule hankkimaan purjevenettä.
Seuraavaksi sitten ilmoittauduttiin vaimon kanssa suorittamaan saaristolaivurin tutkintoa. Olimme pian siis jo melkein kippareita, mutta purjehduksen salaisuudet olivat vielä täysi mysteeri.
Voikohan laskuvarjohyppäämisestä olla hyötyä jos liikutaan purjeilla? Siinähän on se siipi samalla tavalla kun liitovarjossa, nyt vain pystyssä, köli vedessä. Näitä ääneen pohtiessani minulle naureskeltiin hyväntahtoisesti työpaikan ruokalassa. Olin ryhtynyt opiskelemaan purjehduksen salaisuuksia kirjoista. Työtovereille, niille jotka harrastivat purjehdusta, suoltamani kysymystulva oli valtaisa. Ystäväni Jussi pani parastaan koetaessaan vastata mitä kummallisimpiin kysymyksiini purjehdukseen liittyen. Lautasliinat ja haarukat toimivat hyvinä opetusvälineinä ja luulen että kynnys ensipurjehdukseen madallettiin juuri tämän hyvän mestarini opein.
Tammikuu 2010
Konttasin pakkasessa Colin Arher 33:n keulapiikissä taskulamppu suussa. Näin Venelehdessä neuvottiin tekemään. Ei ole hius- eikä muitakaan halkeamia. Painoa paatilla on kaiketi 10tn (tai uppouma). Mahtaakohan tätä laivaa kukaan saada ehjänä laituriin? Pelottavan hienoa.
Soitin Helsingin kaupungin liikuntavirastoon: nyt tarvitaankin 4m leveä laituripaikka.
s/y Ebba oli vaihtanut omistajaa. Se oli saanut meistä uuden perheen. Olimme sen 30v historiansa kolmennet omistajat. Mukana tuli iso kasa työkaluja ja kaapillinen aarteita, kuten purjeita, tuuliperäsin ja muita tunnistamattomia esineitä joiden käyttötarkoitus on vielä tätä kirjoittaessa osin hämärän peitossa. Olo tuntui laivan kapteenilta kuivalla maalla. Nyt ryhdytään opiskelemaan veneen kunnostusta.
Teoriaa
Matka voi alkaa, myös sellaiset retket ettei rantapenkan risut raavi naamaa koska tentittiin myös Rannikkolaivuritutkinto.
Veneessä on VHF-radio joten piti suorittaa myös merivhftutkinto. Muutakin opiskeltavaa on vielä paljon edessä ennen suuria retkiä. Keittiön pöydällä odottaa puolen metrin kasa laitemanuaaleja, metrin verran kirjallista teoriaa jollapurjehduksesta pallonkiertoon ja veneen rakennuksesta kilpapurjehdukseen.
Ympyrä alkaa kuitenkin jossain vaiheessa jo sulkeutua. Uutta kirjaviisautta ei enää tule päivittäin vastaan. Sen sijaan selaan yhä tutummaksi käyvää asiaa eri näkövinkkeleistä. Veneilyn keskustelupalstoilla surffatessa huomaa välillä joutuneensa jopa myrskyn silmään. Rauha, hyvät kipparit pliis...!
Käytäntö, Vapun tienoo 2010
Istun 27.4.2010 ensi kertaa purjeveneessä jonka kone käy. Ebba on juuri laskettu veteen. Pinnalla pysyy eikä vettä tulvi mistään. Ajamme pienen kierroksen ulos, ohi Carusellin ja palaamme HSS:n laituriin. Ryhdymme virittämään yli 300kg painavaa "kitaraa" veneen kannelle. Masto on Seldén. Tuo 15m tolppa vaatii kahdeksan kantajaa vajasta ulos. Se on todella massiivinen. Olisin pelännyt veneen kaatuvan sen painosta, ellen olisi opiskellut tätäkin asiaa. Nimittäin avomerikilpailujen ne veneet jotka ovat menettäneet mastonsa kovassa myräkässä, ovat kokemuksen mukaan kaatuneet herkemmin. Vastapaino siis vakauttaa purjevenettä. Hyvä juttu.
Helatorstaina tuli Erik, Ebban edellinen omistaja opastamaan purjeiden laiton. Entisenä laskuvarjoriggerinä huomasin että tässä on palattu takaisin tuulen valjastamiseen rip-stop nylonin avulla. Paljolti tuttua tekniikkaa ompeleissa ja kiinnityksissä. Purjeissa lujuus on vain aivan toisesta maailmasta, vaikuttavaa.
1.purjehdus 8.5.2010
Sitten se tapahtui, luovuin maakravun elämästä yhdessä rohkean vaimoni kanssa.
Lähdime Merisataman rannasta ja ajoimme koneella kohti Harmajaa. Käänsimme Husukiven kohdalla väylältä kaakkoon, vastatuuleen. Ryhdyin nostamaan isopurjetta, veivaten samallla ensimmäistä kertaa vinssiä jonka käyttö oli vain kirjoista tuttua. Pian iso oli ylhäällä puomin heilahdellessa levottomana löysän skuuttinsa varassa, koettaen päättää kummalle halssille tämä haluaa nyt lähteä. Palasin sitlooraan. Kiristin skuutin ja kas, ihme tapahtui. Ebba purjehtii!
En ole aiemmassa elämässäni uskonut kirjalliseen ja suulliseen teoriaan riittävänä perehdyttäjänä. Olen ollut sen koulukunnan kannattaja että ensiaskeleihin vaaditaan aina jonkinlainen käytännön opastus. Nyt purjehdin kuitenkin purjevenenettä, varsin haastavaa sellaista täysin kirjaviisaana vaimoni kanssa. Hän taatusti yhtä kokematon tässä asiassa. Harjoittelimme piitä, jiippiä ja vendaa kuten kirjoissa neuvottiin tekemään. Ebba kulki 6 solmua pelkällä isolla ja nousi tuuleen mielestäni varsin kivasti. Liekö vuosien ilmailuharrastus toiminut sittenkin apuna tuulen valjastamisessa. Homma tuntui itselle joka tapauksessa kovin luonteenomaiselta.
Tätä kirjoittaessani on toukokuun 28. päivä. Ebba on ollut koko alkukesän vilkkaimmin liikennöinyt huvialus Merisataman rannasta. Reissuja on kerynyt jo kaksitoista. Kiitos Maukan ja Pian, Erikin, Jeren, Riikan, Sofian ja Tinan, olemme löytäneet ensimmäisen kaksinpurjehduksemme jälkeen loistavan gastin jokaiselle retkelle. Olemme oppineet käyttämää fokkaa ja klyyvaria tehokkaammin, valitsemaan otollisempia reittejä, reivanneet purjeita oikeaoppisesti ennakkoon, sekä pysyneet poissa kiviltä vielä toistaiseksi ilman gps:n apua. Myös koneella on opittu pakon sanelemana tekemään paniikkipoistuminen väylältä kun Pihjalasaari on ryöstänyt tuulen ja horisonttiin on ilmestynyt liikkuva kerrostalo. Ne tulee kovaa, kerrottiin jo muinoin työväenopiston hörttiväkkäräkurssilla.
Tuo eka kerta oli kyllä suurin elämys sitten nuoruuden ilmailuseikkailujeni. Kiitos ystäville jotka kannustivat eivätkä epäilleet homman mielekkyyttä ryhtyä purjehtimaan ilman lapsuuden saaristomuistoja. Moni kyynikko olisi ohjannut meidä jollakouluun tai hankkimaan vähemmän haasteellisen laivan. Kyllä tässä toki vielä jonknlaista kurssitusta täytyy varmaan miettiä, nyt on kuitenin into päällä ja halu hakea oppi mereltä. Onneksi meillä on jo jolla jolla voidaan ryhtyä hankkimaan niitä vetisiä lapsuusmuistoja näin jälkikäteen.
Laiva on turvassa satamassa, onko se laivan tarkoitus?
Tästä alkaa, s/y Ebban tarinat sen kolmennen omistajansa käsissä. Se ensimmäinen omistaja tavattiin hiljattain ja hänen kirjoittamansa historiankirjat ovat olohuoneemme pöydällä odottamassa pääsyä mukaan tähän seikkailuun, tarkoin valittuina takaumina.
Myös toisen polven tarinaa, eli Ebban edellisen omistajan retkimuisteloa on luvassa, jahka lokikirjojen teksti alkaa taas erottua jäähyväiskyynelien kuivuttua.
Purjehditaan hyvissä tuulissa
s/y Ebba
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
