Remonttipäiväkirja Ebba: Marraskuun loppu

Syksyn loppu, talven alku

Nyt alkaa sitten talvi virallisesti marraskuun vedellessä viimeisiään. Lämpötila oli koko syksyn plussalla, jopa kymmenessä lämpöasteessa monena päivänä. Sen vuoksi pressun alla työskentely oli jokseenkin inhimillistä. Ainoa asia mitä vastaan jouduttiin kamppailemaan kaiken aikaa, oli myrskytuulet ja kaatosateet. Pressujen välistä ryöppysi ajoittain vettä kannelle ja sitä jouduttiin kuivailemaan. Samalla siitä saatiin se hyöty, että ilman sisustusta olevan sisätilan pienimmätkin kosteutta läpäisevät läpimenot, kuten kaidepuiden kiinnikeet jne. saatiin kiinni ja tilkittyä. Toki se lisähomma tässä tuli eteen, että kannen kanssa tehdään kesähelteillä vielä tiivistystä, eli vaihdetaan tiivistemassat joka ikiseen pultinreikään jotta uusittu sisusta ei joudu heti pahimpaan mahdolliseen vesitestiin, vaikka kosteuttaa veneessä toki pitää pintojen sietää.

Entinen pentry alkaa saada uutta pintaa.

Perinteisen karttapöydän sijaan saadaan paapuurin takakajuuttaan pieni eteinen, tekniikkanurkkaus jossa voi latailla puhelimet, hoidella radioita, ohjata koko tekniikkaa ja laatia vaikkapa iPAD:illa reittisuunnitelmaa. Paperikarttojahan tutkitaan nykyisin salongin suurella pöydällä rommilasin ääressä.

Tulossa lähiaikoina

Nyt alkaa myös kiinnostava vaihe remontin kannalta, sillä veneeseen ryhdytään vetämään sähkökaapelit. Sen vuoksi mm. lamppujen paikat on pitänyt päättää. Kaikki lamput, uudet ja vanhat varustetaan led-polttimoin. Itse lamppujen kuorissa veneen sisällä käytetään messinkiä. Se maksaa mutta tuo perinnelaivahenkeä. Messinkilamppuja jäi uusiokäyttöön joista saadaan mm. takakajuuttojen kattovalot ja ehkä kuivaushuoneen (aivan, kamiina ja vaatenaulakot) kattoon. Muuten lamppuja ja yleensäkin sähköä tulee varsin kohtuullisesti, sillä tietty low-tech on tässä laivassa in. Origo liesi, Reflex kamiina eivät vie arvokasta sähkövirtaa. Toki taas 12V uppokylmiö on se ainoa mikä saattaa aiheuttaa päänvaivaa. Joku väittää että pelkkä 40W aurinkopaneeli riittää nykyaikaiseen kylmiöön, en usko, pilvet on aina edessä. Onneksi tuulivoima on keksitty jos niin käy. Salonkia tulee lisäksi koristamaan ns. kapteenin öljylamppu, sekään ei tarvitse sähköä. Vesijärjestelmästä tulee niinikään manuaalinen. Käsipumpuiksi kaavaillaan jotain "Farson´s":in vanhasta varastosta löytyvää. Venetuttavalla kun on kellarivarasto täynnä näitä messinkiaarteita.

Remonttipäiväkirja. Marraskuu 2013, vanhaa muistellen ja uutta odottaen

Ohessa muutama kuva Ebban sisätiloista ennen remonttia.
Kuten huomataan, vanhassakin sisustuksessa oli pittoreskiyttä ja merihenkeä, mutta kun asioita tutkii tarkemmin, joutuu huomaamaan että pintakiiltoa tärkeämpää on toimivuus, merikelpoisuua ja veneen sisätilat suunnitellun käytön mukaan. Meillä toimintasäde pysyttelee ainakin toistaiseksi Itämeren ja Pohjanmeren alueilla, maksimissaan viikon tai puolentoista päässä huoltosatamista. Sen vuoksi tilaa vievät säilykelaatikot joutaa väistyä. Lisäksi muovimatto ja veneläski joka irtoaa katosta, ei ehkä ole enää tätä päivää, tai  edes oikein eilispäivääkään kunnolla

Pentry oli siinä joskus, samoin tuo ahdas takakajuutan/varaston aukko. Nyt tulee ovea ja laivakäytävää, saa nähdä.

Vasemmalla, styyran puoleinen pistopunkka joka toimi pyörävaraston suuaukkona vaikeapäsyiseen takakajuuttaan

WC:n lavuaari josta nousi vesi sisälle eikä mennyt koskaan ulos

Meripunkka, maarianhaminalaista satavuotiasta mäntyä ja kaideverkkoa, tätä tulee ikävä

Kesäherkkuja, Ahvenanmaan lammasta Kökärissä

Totuus on tarua ihmeellisempi, kaunista mutta lähes kaikki mikä näkyy, on muovia

Jonhhy Lydmanin taidonnäyte. Näennäisen verkkaan liikkuvalla toisen polven veneenrakentajalla ja venepuuseppä-ammattilaisella tuntuu syntyvän kaunista jälkeä joka askeleella. Tätä kirjoittaessa marraskuun 22. runkoluuranko, takakajuutta ja tukirakenteet alkavat olla jo valmiina.  Homman filosofiaa kuuluu:" myös se mikä ei näy, pitää olla hyvin tehty". Mitähän Steve Jobs tästä sanoisi, My man!

Takaosaan tehtiin lisälaipio eristämään tekniikka kajuutan jalkopäästä. Huomaa jäykisteet. Colin Archer ei muuten notku aallokossa. Paikkoja availlessa on saatu ilolla todeta että täysin tervettä tavaraa kaikkialla. Voi olla että tämä laiva seilaa pidempään kuin moni uustuotantovene, ainakin jos tämän tason ylläpitoa välillä tehdään.

Paneeli alkaa jo peittää vanhaa, pakko uskoa että tästä tulee vielä totta

Oikealle mahtui sekä kajuutta että sittenkin se karttapöytä, jossa lupaan olla tutkimatta kartaa koska pidän sitä jäänteenä menneiltä ajoilta. No, siinää voi vaikka juoda päiväkahvit ja säilyttää iPAD:in laturin tms.

Joku sanoo, että vene on semmoinen kun se on, sitä ei oikein voi muuksi muuttaa. Joillekin esteet ovat haasteita, kuten tässä kohtaa kun piti saada tilaa. Laminointi on keksitty, toimii jos jäykisteissä on pelivaraa. Ei sovi kaikille veneille.

Riisuttu rouva

Ebban keulaa riisuttuna veneläskeistä. Kuvassa jäykisteet.

 Laminaatti paikoin n. 25mm.paksua, laipiot n. 35mm.

Ebban Remontti alkoi lokakuun toisella viikolla. Purkamista riitti lähes kahdeksi viikoksi. Kaikki vanha veneläski ja muovipinnoitteet poistettiin, samoin sähkö-,vesi ja kaasuputkistot. Tilalle halutaan yksinkertaisuutta, avaruutta ja puuta. Jo nyt voidaan kuitenkin todeta että runkokuivana säilyneellä Ebballa on edessään enemmän merimaileja kuin monella uudella purjeveneellä,  kunhan välillä päivitetään läpiviennit, sähköt ja lähes kaikki sisällä oleva. Suurta mielihyvää tuottaa mm. vanhojen, osin pinta-asennuksina toteutettujen sähkökaapeleiden poistaminen. Paksuja johtonippuja jotka eivt johda minnekkään menee jokapaikkaan. Samalla selkeää oma pää ja huomaa kuinka kaikki muuttuu yksinkertaisemmaksi uusien vähän sähköä vievien ratkaisujen ansiosta. Veneestä poistuu kaasujärjestelmä jonka varassa oli lämmitys, kylmiö ja liesi, niin toimiva kuin se olikin. Kun vene on aikoinaan rakennettu ylittämään valtameriä, säilytystilaa on tarvittu valtaisa määrä. Nyt talvisin hometta houkuttavat lokerot ja vaatekaapit korvataan suurelta osin avarammilla ratkaisuilla.
Se tarkoittaa kolmea suurta ja selkeää kajuuttaa meripunkkineen, 2 ovelle erotettua makuupaikkaa keulaan, 2 kajuutan ovelle erotettua paikkaa perään styyrpuuriin ja 2 paikkaa perälle paapuuriin. Vaatekaappinahan nykyään toimii kokemuksmme mukaan kesäretkillä usein se tuttu putkikassi joka heitetään punkan päällä. Koska nuoret matruusimme laittaisivat vaatteitaan veneen kaappeihin kun ne eivät kotonakaan sinne ryömi, olen asiasta päätellyt. Tilava pentry spriiliesineen ja upotettavine kylmiöineen rakennetaan keskilaivaan. Lisäksi keulan vaatekomeron tilalle asennetaan Reflex dieselkamina lämmittämään naulakossa kuivuvia sadeasuja sillä aikaa kun kapteeni sekoittelee kuumaan rommia kapteenille varatussa salonkinurkkauksessaan keskellä laivaa. Siinä se mihin pyritään. Kun veneeseen asenneteen vielä valoja sopivan  niukasti, selkeä käsikäyttöinen vesijärjestemä joka yhdistää sekä hätäpumpun että paineveden, sähköä riittää omiksi tarpeiksi ilman että aurinkopaneelille ja mootorin laturille tarvitaan lisävoimalaa. Johdot vedetään toki huomioimaan mahdollinen tuleva elektroniikkaintoilija, jos sellainen joskus veneen kannella kävelee omistajana, mutta nyt riittää että kaikki kaapeloinnit saadaan putkiinsa ja pitkittäisjäykisteiden sisään pois maailman myrskyilta ja meritaudissa sohivilta matruuseilta. Vaaleaa pystypanelointia ja perinteikästä tummaa puuta yhdistellään hillitysti, huomioiden että säilytetään veneen henki, joka on olla yksi merikelpoisimmista pelastus- ja luotsiveneistä. 

Arandan ovesta tehty vanha pöytä poistettu ja siirretty odottamaan jatkokäsittelyä.

 

Kaksi makuuhuonetta, olohuone, keittiö ja kylpyhuone purettuna.

Muovia laitetaan tällä kertaa vain sateensuojaksi.

Purjehduskausi 2013 pulkassa

Oheinen kuva kertoo päälinjat koko kesästä, aurinkoa, perhe-elämää, retkiä, oman laivaston kanssa illanviettoja.

Perheen laivasto, Ebba, Leviathan, Ullisko

Kesään mahtui 3 x Tallinna, pari pienempää reissua Elisaareen ja Lähteelään, lomareissun kohteena Maarianhamina hienoine välisatamineen (Björkö, Kokär, Rödhamn, Jungfruskär, Nuvo, Hanko jne.). Siinä se kausi pähkinänkuoressa. Ebba telakoitiin kahteen otteeseen, ensin Hernesaareen korjaukseen, senjälkeen Pursiseura Sindbadin tutulle A-laiturille. Vene tyhjennettiin tavaroista ennen syystelakointia, ja sieltä nousi 13 kottikärryllistä erilaista tavaraa. Pelkkiä köysiä oli n. 100 kg. Tuleva remontti vähentää onneksi hieman tätä turhaa säilytystilaa ja tekee sisätiloista avaramman ja asuttavamman. Tätä kirjoittaessa pakkaan jo kamoja aloittaakseni mittavat purkutyöt, jonka myötä puutaiteilijamme saa näyttää parastaan uuden sisustan myötä.

EBBA saa uuden sisustuksen

EBBA:lla alkaa tänä syksynä mittava sisustusprojekti.Vene kuoritaan 70-luvun "huolettomista" materiaalaista, mm. korkkijäljitelmästä ja paksusta (mutta ah niin lämpimästä) veneläskistä. Tilalle saadaan puuta ja muuta. Kaasujärjestelmä (lämmitys, jääkaappi, liesi)  puretaan ja tilalle tulee vähemmän vahtimista vaativa spriiliesi, allaskylmiö sekä kamina. Sähköt samalla uusitaan ja jo rudimentiksi käyneen tilaa vievän kartaapöydän tilalle (paperikarttaahan tutkitaan yleensä salongin pöydällä) luodaan vastaava, mutta pienempi laite- ja tekniikkanurkka (klaffipöytä iPadille jne.) jossa keskeiset mittarit sekä viestivälineistö.  Kone käydään huolella läpi. Ainakin startti vaatii huoltoa. Ellei tarkempi tutkimus paljasta muita suurempia huolia konepuolella, päädytään ekologiseen ratkaisuun ja ajetaan nyt edelleen vähän tunteja ajettu BMW D 50 loppuun. Kone on vahva ja sen kolmilapaisella potkurilla pääsee hyvin ulos satamista kelillä kuin kelillä. Umpikaappeja tullaan avaamaan kuivatusnaulakoille, taakse saadaan tilavat pistopunkat ja koko ilme tulee myös sisällä vastaamaan sitä mistä ulkokuori kielii, hurrikaaninkestävästä syvänmerenpurjehtijasta. Ilmettä on käyty katsomassa mm. Pommern -laivasta. Lopullisen toteutuksen taikoo esille kuulu Lydmanin omistama Haukilahden Veneveistämö, vankalla kokemuksella juuri CA -veneiden parista.

Johnny Lydmanin luonnostelema 1. versio

 Projektista keskustellaan alan lehtien kanssa, lukijoita kun saattaa kiinnostaa tällaiset uudistusprojektit ja niiden seuraaminen askel askeleelta. Hintaa työlle tulee varmasti yhden käytetyn vastaavanmittaisen veneen verran, mutta moneen otteeseen on toisaalta todettu, että vaikka veneeseen uhrattuja rahoja ei yleensä saa takaisin, on arvokkaan veneen pitäminen merellä jo sinänsä ekoteko, puhumattakaan siitä riemusta mitä asiallisesti toteutettu kokonaisuus merimiehelle suo kun ankkurimaljat pääsee kumoamaan juuri siinä interiöörissä mistä on saanut haaveilla.

Pullea leidi saa pusun

Ebba, paikka pyllyssä, kuva Mikko Hakanen, Kökar

Purjehduskausi 2013 on ollut suurta seikkaiua. Lahden ylityksiä ja aamu-ankkurointia umpisumussa, aurinkoisia leppeitä lounaistuulia, 19m/s pohjoispuuskia ja vaahtopäitä. Alkukaudella käväistiin Tallinnassa. Sitten lähdettiin kohti Ahvenanmerta, Stora Svartö, Jussarö, Hanko, Kasnäs, Björkö, Kökar, Rödhamn, Maarianhamina, Lemströmin kanaali, Jungfruskär, Nauvo ja taas Hanko ja lopulta Lähteelä jossa paras sauna koskaan. Matkalla tapasimme joukon uusia tuttavuuksia, osa tapaamistamme merenkulkijoista oman pursiseuran väkeä. Tuntui kuin olisi ollut laajalla eskadeeripurjehduksella, sen verran uskollisesti satuimme kyljittäin samoihin satamiin. Asia mistä on pelkkää positiivista kerrottavaa. Itse purjehdus alkaa jo pikkuhiljaa olla kyseisellä venetyypillä hallussa, hienokseltaan jopa kehittynyt. Saatiin tehdä jopa tyylikkäitä ohituksia kevyissä tuulissa, asia mikä tämäntyyppisellä pullealla, lähes uivalla laiturilla on aikamoinen saavutus. Perheeseen tuli myös yksi H-vene lisää jonka nousukulmassa oli kyllä ihmettelemistä kun tuulensilmää ei tahdo edes löytyä. Vaikka CA on paatti joka kantaa hyvin purjeensa, tänä kesänä reivailtiin ihan miellyttävyyden vuoksi ja siitä kippari sai irtopisteitä amiraalilta. Vauhtia ja vaaratilanteita ei tietysti sitten ollut niin paljon mutta kyllähän tuuletkin olivat paikoin sellaisia ettei ihan jokainen edes viisaana lähtenyt ulos laisinkaan. Jos 19 metrin sekuntinopeudella puhaltavissa puuskissa pysyy kansi kuivana ja pinna kevyenä, ja ylhäällä on kaikki kolme purjetta, se tarkoittaa pientä säätöä jota nyt harrastettiin varsin herkästi.

Hangossa pistäydyttiin juuri regatan aikaan ja siitä sukeutui yksi Ebban kanalta merkityksellisimmistä seikkailuista. Pullukaisen leidin kelluessa satamassa, kylkeen moiskautti Louhi kisavene pienen pusun. Kyseessä oli pikemminkin kielisuudelma, sillä seurauksella että Ebban ahteriin tuli läpireikä. Onneksi sattumuksessa oli kaksi hyvää asiaa: reikä oli vesilinjan yläpuolella eikä vene uponnut, ja tiimi joka purjehti Louhella, koostui veneasiantuntijoista ml. telakan omistaja. Porukka oli kokonaisuudessaan lisäksi todellisia herrasmiehiä. Reikä tultiin laminoimaan umpeen jo saman päivän iltana. Matka pääsi jatkumaan laminoidulla hätäpaikkauksella. Paikkaus oli toki ruma mutta asiantuntevalla tavalla korjattu.

Palattuamme kotisatamaan, saimme tehdä vielä yhden lahdenylityksen Tallinnan täyteen Old City Marinaan. Kesäinen helleaalto merellä vietettynä, mainioine luoteis-lounaistuulineen oli sanoinkuvaamaton elämys mennen tullen. Ehkä sellainen retki jonka vuoksi ihmiset yleensä purjehtivat ihan huvikseen.

Tätä kirjoitellessa käydään juuri keskustelua siitä mitä kaikkea lisäremontteja Ebba nyt samalla kokee kun se joudutaan nostamaan telakalle lopullista paikkauksen viimeistelyä varten. Suunnitelmissa on koneen, sähköjen ja sisustan päivittäminen, tai pikemminkin niiden myötä veneen äärimmäisen merikelpoisuuden päivittäminen ja sen ylläpito perinteitä kunnioittavalla tavalla.