Purjehduskausi 2021

 Nyt on meneillään itsellä kahdestoista purjehduskausi Ebballa. Kaikenkaikkiaan veneellä niitä on jo 36. Olo on vähän haikea, kun Ebba on tätä kirjoittaessani Hangossa ja kirjoittaja itse Helsingissä toimistolla.  Edellinen viikko meni lomaillessa, mutta ajellen vaimon kanssa allroad-moottoripyörällä sorateitä Saariselälle. Kuusi päivää, kymmenen eri saunaa tuli koettua, sekä paljon poroja ja paarmoja. Raikasta merituulta taas kaipailee.

BMW R GS 1200 matkalla saunaan

Tälle kesälle ensimmäinen varsinainen meriseikkailu saatiin tyttären kanssa, kun lähdettiin juhannusviikolla siirtämään venettä Hankoon. Lähtiessämme Jussaröstä 23.6. meri oli vielä peilityyni. Naureskelin ajatukselle: "ei merimiehiä tyvenessä kasva". 

Jussarö kylpee helteessä

Näky Jussaröstä länteen

Kun päästiin peltipasaatin siivittämänä Hangon länsipuolelle, taivaanranta alkoi hiljalleen muuttua harmaammaksi. Ukonilma lähestyy,  satamaan ei ehkä kannata nyt kiirehtiä. Viimeisellä ulkoväylän kääntomerkillä pudotimme vauhdin 3 solmuun ja jäätiin odottelemaan mitä tuleman pitää.

Noin puolen päivän aikoihin alkoi tuuli yltyä ja lounaasta lähestyvä massiivinen vyörypilvi kumartua meren ylle.

Vyörypilvi 23.6.2021 klo. 11.50

Tuulet nousivat myrskylukemiin, puuskat paikoitellen jopa yli 30m/s. Keulan pitäminen kovassa pyörivässä tuulessa edellytti kierroksia koneeseen -  Colin Archerhan hakeutuu perä tuuleen hyvin nopeasti, mikäli vauhti pysähtyy. 

Gastina oli tytär ja tämän puoliso. He sekä kippari odottelivat tyynenä myrskun laantumista. Näin merikelpoisessa veneessä ei yleensä synny, eikä syntynyt tälläkään kertaa  epävarmuuden tunnetta veneen ja sen miehistön selviytymisestä. Ainoastaan lähelle paukahtelevat salamat saivat pysymään irti metallikaiteista - kaiken varalta. 

Keula kohti tuulta pyörivässä tuulessa

Tuulet myrskylukemissa, suunnat vaihdellen

EBBA saa uudet alusasut

 Ebba riisutaan vanhoista myrkyistä kaudella 2020 - 2021

Syksyllä 2020 Ebba kuorittiin vanhoista myrkyistä ja epoksimaaleista. Alta paljastui täysin terve ja kuiva runko. Tulipahan nyt kuitenkin tehtyä sopiva määräaikaistarkastus. Jo syksyllä, kun pinta kuorittiin ja jätettiin kuivumaan, oli suurimpana huolena saadaanko uudet epoksit pintaan hyvän sään aikana. Työ piti toteuttaa hyvissä ajoin ennen 8.5. tapahtuvaa yhteistä veteenlaskua. Onnekas lämmin sääikkuna avautui huhtikuun 15. päivän tienoolla, jolloin päästiin viimeistelemään pohjatyöt lämpimässä säässä. 

Pienet kolot paikattiin Hempel Epoxy fillerillä. Itse epoksimaalaus, n. 4 kerrosta, toteutettiin saman viikonlopun aikana. Päälle vedettiin vielä sopivan nahkeaan pintaan kova myrkkyväri. Aineina käytettiin Hempel Light Primer, kahta eri värisävyä, valkoista ja harmaata, riittävän  ja kauttaaltaan ehjän kalvopaksuuden varmistamiseksi. Tämän päälle vedettiin musta Hempel Hard Racing -antifouling maali. Kova myrkkyväri oli ekoteko, mutta oli myös käytännän syitä. Kova pinta on siistimpi ja parempi pelata vesirajan säätämisessä, jos sille on vielä tarvetta.

Muita kevättöitä oli kannen painepesu. Painepesuripesu osoitti, miten laskukuitukanteen tarttuva noki jämähtää paikoilleen niin, ettei siihen auta pelkkä pesuaine ja harja, tarvitaan mekaanista värinää. Sellaisen tuottaa tuo painepesurin puörivä suihku. Lopputulos oli yllättävän valkoinen.

Syksyllä vaihdettiin koneeseen (Nanni Kubota 50) öljyt ja suodatin. Koska kone on edelleen lähes uusi, sisäänajossa (n.200h), vaihdetaan vielä kesäksi uusi öljy. Dieselsuodattimet vaihdetaan ennen kesäretkeä. Saavat kerätä vielä toukokuun kylmien öiden kosteudet ja saadaan pidemmälle reissulle kuivat suorattimet koneeseen. Sinkit uusittiin  potkuriakseliin ja runkoon. Lisäksi asennettiin potkuriakselille yksi lisäsinkki ja koneen pakosarjaan anodi.

Vanhaa myrkkyä n 20 litraa

EBBA 2020 -tuuliperäsimellä viroon turskanpyyntiin

 Ebban purjehduskausi 2020 oli sikäli erikoinen, että maailmassa vallitsi koronaviruksen aiheuttama pandemia. Monet suuret meriseikkailijat ja pallonkiertäjät olivat karanteenissa satamissaan eri puoililla maailmaa.

Ebba sai tällä kaudella tuuliperäsimen. Malli Wind Pilot Pacific. Asennusteline tilattiin Arifin:iltä. Tuo härpäke oli monen mielestä lähinnä ultramatkoille tarkoitettu lisävaruste, mutta kun Ebballa ei ole rannassa sähköpaikkaa, kaikki sähköä kuluttavat autopilotit olisivat tehneet lyhyistäkin reissuista vähän ongelmallisen, jos halutaan kolmas ruorimies. Tuuliperäsin testattiin heti alku kesästä, kun mentiin Prangliin. Matkalla tuli testattua tuuliperäsin, mutta myös taas kerran Furuno WiFi - tutka, kun tutuksi tullut sumu kattoi koko itäisen Suomenlahden. 

Ääni kuuluu, missä laiva?

iPadin näytöllä Furuno Wifi-tutkanäyttö

Pranglissa päästiin pyytämään turskaa paikalliseten kalastajien kanssa. Verkot, joita oli n. 300m, olivat 77m syvyydessä.  Saatiin yhdeksän pulleaa vonkaletta. Edellisviikolla olivat saaneet 37 turskaa ja yhden hylkeen.

Turskaa tuli, yhdeksän kappaletta.

Kävimme myös Kerin saarella juhannusaattona pongaamassa hylkeitä ja tutustumassa saaren erakkoelämään. Kerin saarella asuu kesäisin majakanvartija. Saarella myös majoitusmahdollisuus. Kerin majakassa on kolme merikotkan pesää. 

 

                                                                                                             

Kerin merivalvontakeskus.

Koronaviruksen aiheuttamast pandemiasta johtuen, merenkulkijan elämä oli erityisen jännittävää. Osa tapaamistamme veneilijöistä joutui vierailemaan passintarkastuksissa pitkienkin matkojen päähän, osa sai jopa syytteen laittomasta maahantulosta. Ebba seilasi vapaana tästä kaikesta, jostain ihmeen syystä, vaikka tapasi useita maahantuloviranomaisia. Jokohan se tunnetaan ystävällismielisistä vireailuistaan?

Lohisalussa tutustuttiin yhteen meille uuteen maailman ihmeeseen, putoukseen ja keskiaikaiseen kylään. Kyllä Virossa ihmeitä riittää.

Matka Lohilausta Inkooseen meni täysin tuulten mukana, tuuliperäsimen ohjaamana.Kyllä kelpasi välillä istuskella ja nauttia meri-ilmasta, ilman pinnan soutamista.

Tuuulivoimalla ohjaten

 

Kesäreissulta palattiin Inkooseen, sieltä Hankoon ja takaisin mutkien kautta Helsinkiin. Heinäkuuhan oli varsin kylmä ja sateinen vuonna 2020. 5.7.2020 oli lämpötila Hangon Tulliniemessä 16.7 C ka tuulen puuskat 20m/s. Onneksi lähdettiin matkaan varhain heti juhannuksen jälkeen. saaden nauttia muutamasta mukavasta lämpimästä kesäpäivästä.

Inkoo 

Syksyllä 2020 kipparikin sai vihdoin oman koronavirustartuntansa. Siitä selvittiin pienellä kuumeilulla. Satamaan ei ollut kuitenkaan asiaa, vaikka edessä oli vuoden toiseksi jännittävin päivä - talvitelakointi. Onneksi venekerholla on aina auttavia käsiä ja saatiin Ebba ylös jälleen kerran tyylillä. Tätä kirjoittaessa se on myös jo lähes riisuttu useamman vuoden pikkumustastaan, odottamaan kevään uutta muotiväriä. Puvun alla ei näyttänyt olevan suurempia näppylöitä, mutta hyvähän se oli välillä vähän vilkaista.

Ebba pysyi jälleen pinnalla, hyvän suunnittelun ansiosta

Kaunis kesäinen lauantai-ilta 18.toukokuuta. Palattiin ystävien kanssa Isosaaresta, jossa saunottiin ja syötiin. Palatessa liityttiin Viikkarin perään ja ajettiin peesissä Kustaanmiekkaan. Valkosaaren kohdalla iltapäivän aurinko oli saanut kipparin nirvanaan. Katseltiin pohjoisviittaa veneen styybuurin puolella. Seuraavaksi Echopilot viistokaikuluotain näytti nopeasti laskevaa syvyyttä. (.........!) Pakki täysille, mutta liian myöhään. RYSK!!! Ajettiin juuri kiveen.

Ihmiset pysyivät veneessä. Vene ei vuoda, lattiat kuivana, kenellekään ei käynyt kuinkaan. HUOH!

Pienen pakilla irrotteluyrityksen jälkeen todettiin, että vetoapua kaivataan. Soitin Meripelastukseen. Sain paikalle nopeasti Rajavartioston kumiveneen. 2x250hp koneet riittivät yllättävän helposti vetämään 10tn painavan Ebban irti kivikosta.

Todettiin vielä kipparin ja miehiston kunto, joka oli asiallinen. Jatkettiin matkaa Merisatamaa kohti polisiveneen ja rajavarstioston saatellessa. Kun päästiin kotilaituriin, huomasin hiukan vettä pilssissä. Jatkoin tarkistamista, ja kuinka ollakaan, keulan vesitiivis laipio kätki sen pahimman, keula on puhki. Vesi ylettyi keulassa vesirajaan, varalaitaa oli n 15cm. Koetettiin ensin äyskäröidä, sitten raivata keulapotkurin akku pois, jotta päästäisi käyttämään hätäsuljinta. Kumpikin osoitteutui mahdottomaksi. Raivaus olisi edellyttäny paikkojen rikkomista, mutta koska välitön uppoaminen ei juuri nyt ollut käsillä, päädytiin keksimään muita ratkaisuja.

Keulapotkuri akkuinen ui metrin syvällä merivedessä. Muuten vene oli pysynyt kuivana. Soitin Trossi -merihinaispalveluun. Paikalle saapui pelastusalus Mikrolog. Avuksi saatiin myös Heini, suurempi rautalaiva, mikä osoitautui hyväksi päätökseksi. Sain myös yhteyden JoukoLindgren-telakan päivytykseen. Luvattiin ottaa vene ylös vielä saman lauantain iltayön aikaan. Todellista yrittäjähenkeä!

Ajoimme ensin omalla koneella ulos Merisatamasta. Pian Café Carusellin jälkeen, vauhdin noustessa, huomasimme, että keula tulvii. Ajovirtaus sai vedenpaineen keulassa nousemaan. Varalaitaa oli enää tuuman verran. Onneksi Trossin Mikrolog - kipparin plan B- otettiin huomioon, että jos homma alkaa pahenemaan, otetaan varalta suurempi saattoalus Heini mukaan jolla voidaan pumpata ajon aikana. Pumppuja tarvittiin. Heini otti meidän kylkihinaukseen. Keulaan vedettiin järeä imupumppu jossa paloletku. Tuo letku sylki vettä mereen koko loppumatkan sellaisella paineella, että äyskäröinti olisi ollut mahdotonta.

Vene saatiin vihdoin ylös. Todettiin suuri reikä keulassa. Se ei syntynyt millään tylpällä kivellä, vaan on täytynyt olla epäonninen terävä särmä joka upposi Ebban keulan useita senttejä paksuun umpilaminaattiin, puraisten suuren palan, jättäen ruman ammottavan aukon. 

Onneksi lattiat pysyivät kuivana, samoin laminaatti ja painolastiköli.  Korjaukseen päästiin lähes välittömästi. Nyt tätä kirjoittaessani, tällistä on menossa neljäs viikko, ja vene saatiin takaisin omaan elementtiinsä ennen suunniteltuja kesälomapurjehduksia.

Tästä opitiin se, että hyvä merikelpoisuuden ehdoilla  suunnittelu ja toteutus (vesitiivis keulalaipio)  aantaa vähän pelivaraa pahassa paikassa. Myös se on hyvä oppi, että jos vahinkoon altistavia tekijöitä kasaantuu, kannattaa olla extra varovainen. Meillä oli näitä koko sarja: vieraita kyydissä, poikkeusreitti, ei suunnitelmaa, kauden ensimmäinen reissu, helteinen kaunis tyven iltapäivä, aurinko paistoi plotteriin, tutut vedet muuten, lähtiessä saaressa sauna ja ruoka, uusi tehokas 50hp meridiesel (tyhjäkäkäynnillä 3kts). Toisin sanoen, liian leppoisaa petollisilla vesillä. Tuo valkosaaren edusta, jossa pyörii ristelijät, on ällistyttävän petollinen, sillä kaiku näyttää kaiken aikaa 12m vettä. Ikävä kyllä suurimman osan aikaa myös jääpoijujen väärällä puolella. Vene törmäsi kiveen varsin lähellä poijua. Ei käy nämä suurten laivojen kipparit kateeksi.

Vauriot rajoittuivat reijän lisäksi Vetus -75 keulapotkuriin, jonka moottori meni vahtoon, samoin sen 125Ah akku. Myös pienempiä hapettuvien kaapelien uusimisia tarvittiin sekä päävirtakytkimen uusiminen keulaan. Vakuutusyhtiö pääsi tällä (kin) kertaa hyvin halvalla, kun kyseessä on Colin Archer, lähes uppoamaton (kopkop..)

Nyt kuitenkin suunnitelmissa lyhyt Viron reissu ja jussina Hankoon Hankoon, kaupunkia pakoon....

Ei ämpäri ihan riittäny tätä vuotoa hallitsemaan

Väkivaltaa veden alla

Loppu hyvin kaikki hyvin

Nanni Kubota N4.50

Nyt vihdoin saatiin Nanni Kubota sisälle veneeseen. Tammikuu on ollu lumisin vuosikymmeniin, mutta Pete sai kun saikin kaivettua nosturinsa hangesta ja päästiin urakoimaan kone sinne minne se kuuluukin.

Upouusi Nanni vielä peräkärryssä

Jotta asennusvaiheeseen saadaan riittävää tarkkuutta, kone oli ketjutaljojen varassa jolla viimeistely säädäöt hoidetaan koneen roukkuessa autonosturin nokassa.

Melkein perillä.

Tammikuun lumitilanne Laivanvarustajankadulla 2019

Kone omassa pilttuussaan. Puutttuu vielä raakavesi- pako-, polttoaine - ja sähköliitokset

Purjehduskausi 2018 uutta moottoria odotellen

KALLIIT VENEMESSUT

Purjehduskausi 2018 alkoi jo venemessulta. Kauden 2017 ollessa säiden vuoksi katastrofaalinen, usko lämpimiin kesiin oli kuitenkin edelleen niin vahva, että menimme venemessuille helmikuussa. Reissu oli varsin kallis. Hankimme Ebballe uuden FURUNO -WiFi-tutkan, sekä upouuden NANNI KUBOTA 50hp. meridieselin. Tutka, jolle ei tänä kesänä ollutkaan käyttöä sumupäivien puuttuessa, saatiin kuitenkin asennettua ennen vesillelaskua.  Koneen asennus olisi vasta kauden jälkeen.

KESÄRETKI 2018

Kesäretki alkoi poikkeuksellisesti Tallinnasta, jossa laiva lastattiin tyttären syyskesälle tilaamista juhlatarpeista. Siitä alkoikin lähes 12 viikkoa kestävät vuosisadan helteet. Seilasimme Itä-Viroon, Vösun matalaan ankkurilahteen, jossa mukava satamakapteeni toi meille soutuveneen rantautumisiin. Olon teki kotoisaksi samaisen kapteenin perävaunusauna ja puukylän kansainvälinen jazzfestivaali.  Upeat pyörätiet johtivat Käsmun merimuseolle.  Neljän päivän oleilun ja jazzin jälkeen siirryimme niemen toiselle puolelle Vergiin. Kylän vieresssä oli upea Altjan keskiaikainen kylä saniaisten reunustaminen jokineen ja riippusiltoineen. Vergin jäädessä uinumaan helteessä, suuntasimme länteen, Viinistuun. Siellä kävimme tutustumassa fillaroiden Loksa -nimiseen pikkukaupunkiin. Loksa on neuvostoaikainen tylsä betonikylä, jonka ainoa baari oli kiinni. Kauppa kuitenkin löytyi.

Vösu - ilta ankkurissa

Vösun sauna-experience

Kalastajakylän arkkitehtuuria Altjassa

Viinistun satama

Altjan "viidakkopolkuja"

Lähteelä heinäkuun lopulla. Kuutamouinnin merivesi +28.

Kävimme myös tämän purjehduskauden aikana  viisi kertaa Isosaaressa. Sen saunat ja upseerikerho, sekä mukava rauhaisa laguuni saivat paikan tuntumaan omalta merelliseltä kesämökiltä. Lisäksi Lähteelän lämmin kuutamouinti ja SMK:n upea saari tuli tutuksi. Tenorisaxofoni soi myös kesäilloissa tuttuun tapaan.

Isosaaren laguuni. Syväys n 2m, max pituus n. 30 ft(ks takapoiju)

Oskari kutoo kaideverkkoja Lähteelässä.

...Summertime..and the living is easy...

KONE SAMMUI URSULAN KOHDALLE!

Kesän loppupuolella kävi se, mitä olen näinä veneilyvuosina aina odottanut, kone sammui kotiin palatessa. Se tapahtui Café Ursulan kohdalla n 2m/s myötätuulella. Olimme siis varsin onnekkaista, keli oli helppo. Klyyvari vaan auki ja purjeilla kotisatamaan. Se ei ole mikään temppu, mutta Ebba painaa kuitenkin 10tn ja rantamuurin ottaa vastaan pukspröötiä kannatteleva kettinki. Siksi vene pitää kyetä aina täysin pysäyttämään ennen maakosketusta. Nyt kävi myös mr. Murphy:n laki toteen, keulapotkuri päätti lopettaa toimimisensa juuri nyt. Keulapotkurille löytyi akunlatausten ym. tutkinnan jälkeen yksinkertainen selitys, hapettunut ja löystynyt miinusnapa. Koneen sammuminen ja jo pari kesää jatkuneet käyntihäiriöt taas johtui - niin ensin luulin, niistä pienistä roskista joita oli tankin pohjalla. Polttoaineputki oli toki tälläerää tukossa, mutta suurempi roskaamista aiheuttava ja koneen käyntiä pätkivä selitys löytyi kokonaisesta hajoamistilassa olevasta puisesta mittatikusta, joka oli kaiketi pyörinyt tankissa jo usean vuoden ajan mennen välillä polttoaineputken suuta vasten. Tämä tikku kellui tankin katossa, ja vaikka avasi manusluukin ja puhdisteli polttoaineen seassa olleet roskat imurilla, tuo pahus väijyi tuolla piilossa. Vasta kauden loputtua, kun koko tankin tyhjensi ja nosti ylösalaisin, tämä asia paljastui.  Nämä mainitut käyntihäiriöt eivät sinänsä olleet syy koneen vaihtoon. Suurin syy oli vanhan koneen huollontarve ja öljyn tipottelu pilssiin. Sinänsä tulen vielä kaipaamaan varmakäyntistä BMWD50 konetta. Oli se sen verran hyvin palvellut jo 30vuotta.

Muistitikku, joka muistuttaa että tankki pitää välillä puhdistaa perusteellisesti.

EBBA A-LAITURILLA, KONE POIS

Nyt tätä kirjoittaessa on jo lokakuun viimeinen päivä. Kone on saatu pois, uudelle rakennellaan kannakkeita. NANNI KUBOTA:n moottorityynyt oli kapeammalla ja kone pitää saada pudotettua alemmas. Uusi kone painaa n 100kg vähemmän, mutta Ebban rakentaja, Pekka, vannoi että laittoi muutenkin koneen kohdalle hiukan liikaa painolastia aikoinaan. Ei ui kuulemma silmällään vaikka kone kevenee. Nyt saadaan moottori myös sammutettua kannelta ja mittarit toimii. Vanha kone on myynnissä Tapimer:issa. Potkuri, polttoainejärjestelmä ja pakoputkisto, sekä osa lappo-ym. järjestelmistä tullaan myös uusimaan. Nyt taitaa olla niin, että kun kone keväällä hyrähtää käyntiin, Ebba on käyty kokonaan läpi ja paikat kunnossa seuraavan 30 vuoden purjehduksia varten. Itse olen silloin jo 86v.

Pilssi epoksoitu ja maalattu. Kelpaa uuden koneen laskeutua paikoilleen.

Koneen peti alkaa hiljalleen rakentua.

BMW D50 ennen ja nyt. Joku saa vielä hyvän ja varman koneen.

Kesäretki 2016 Uuteenkaupunkiin

Tälle kesälle oli selvät suunnitelmat, kohti Uusikaupunkia ja takaisin alas.

Kesä on ollut kylmin ja kolein sitten miesmuistiin, mutta Ebballe osui varsin kohtuulliset kelit ja sopivasti tuulivoimaa käydä mutka Uudessakaupungissa ja palata takaisin kotivesille.

Matka alkoi perinteisesti Lähteelästä ja Jussaröstä. Jussarön uusi sauna oli hieno. Hangosta, missä vietettiin jopa yksi etätyöviikko, saimme kyytiin yhden  ylimääräisen "kesäkissan"  jonka kanssa purjehdittiin Kasnäsiin. Sinne saavuttiin kaatosateessa. Pakollisten syöminkien ja saunojen jälkeen suunnattiin Airistolle, Turkuun ja sen  hionoon Turun Pursiseuran pikkusatamaan, ja sieltä  edelleen Katanpäähän ja lopulta Uuteenkaupunkiin.

Parhaita muistoja saimme Katanpäästä sekä paluumatkalta Isokarilta. Tutustuimme myös Pähkinäsisiin ja Nauvoon. Nauvo ei ehkä edusta eksoottisinta satamaa karnevaaleineen, mutta jos sinne ennättää ennne iltapäiväruuhkaa ja saa paikan, toki menettelee. Siellä tapaa sekä uusia että vanhoja tuttavia.
Palatessa sateessa pysähdyimme myös Elisaareen, jonka uusi sauna oli käymisen arvoinen.

Jussarö sumussa

Kohti Hankoa, näkyvyys 50m

Rohkea tytär gastina

Loppu hyvin kaikki hyvin, matka voi jatkua tästä kohti Pohjoista

Hanko kylpee kesäillan kultauksessa