Ebba on jo historiansa aikana tullut tutuksi monissa satamissa lähellä ja kaukana. Siitä ovat todisteena entisten omistajiensa tarinat ja se valtaisa pino loppuun kuluneita merikortteja. Öisinä tunteina piirretyt paikkamerkinnät ja kuoppaisessa kelissä kartoille läikkyneet kahvitahrat puhuvat omaa kiletään siitä, että jos Ebba osaisi puhua, se varmaankin veisi meitä suojellen ja ehkä hieman hymyillen vakaalla kokemuksellaan aivan omaa tietään, kunhan me vaan pysyisimme sen kyydissä.
Meille kokemattomille, tai ehkä tämän purjehduskauden jälkeen jo hieman kokeneimmille merimiehille kesän toinen Viroon suuntautuva kesäretki alkoi Suomen rannikkoa seuraillen. Ensin Hankoon ja sieltä kohti uusia meriseikkailuja suunta avomerelle. Välietappina toimi tällä kertaa jo tutuksi käynyt Jussarö, mutta satama oli tapansa mukaan heinäkuussa täynnä, joten ankkurouduimme Lill Jussarön edustalle. Kokeilessamme uusia ankkurivirityksiä saimme tietysti köyden potkuriin. No, se irtosi pienen sukellusrertken jälken, eikä sukellusretket jääneet viimeseksi tällä matkalla.
Matka Hangosta Lehtman satamaan sujui kuin tanssi, gastin kärsiessä vain osin matkaa pienestä meritaudista. Lehtma on mukava pieni satama Hiiunmaan kärjessä. Saapuessamme satamaan, Ebban edellinen omistaja tervehti jo kaukaa: "ompas kaunis vene!" Siinä olimme riti rinnan Ebban miesystävät, minä ja Erik. Oskar tuli meitä myös tervehtimään. Oskar on Ebballa asuva hämähäkki jonka nímen saimme kuulla vasta nyt. Nimi oli annettu siitä kun Oskar astui laivaan kuulemma Oskarhamnissa, pestautumisvuodesta en tiedä. No Oskar on ahkerin tapaamani hämähäkki. Se aloittaa hommansa aina satamaan tultaessa ja kaideverkot syntyvät käden käänteessä. Kelpo merimies tuo oskar. Hiiunmaalta löytyy lomatunnelmaa ja hiukan historiaa, kuten maailman kolmenneksi vanhin Köpu:n majakka sekä mainio villatehdas lähellä Orjakun satamaa, jonne tosin menimme satamakapteenilta vuokraamallamme mersulla (35e, tankki tyhjänä).
Lehtmasta lähtö tapahtui sumuisessa tihkusateessa ja se hetki tuntui jo hivenen todelliselta meriseikkaululta. Sää selkeni sitten päivän mittaan ja purjehdittiin sivutuulessa 7,5 somun nopeudella hymyssa suin kohti Haapsalua, Vormisin lounaispuolta(!).
Matkasuunnitelma tehtiin edellisiltana ja se kertoi että olisimme jo klo 14 Haapsalussa ankkurimaljoja nauttimassa.
RYSKIS!!!!! Loputtomalta kuullostava kolina ja rytinä loppui noin kolmen tai neljän veneenmitan jälkeen. Ei ollut epäselvää mitä oli tapahtunut: olimme ajaneet karille. Olimme kuitenkin mielestämme oikeassa paikassa, siinä missä piti kartan mukaan olla riittävä kulkusyvyys. Se oli nyt kuitenkin selvää, että, siinä myös pysymme ellei apua nyt saada.Toki uppoamista ei aivan heti tarvinnut pelätä tässä puolikuivassa telakassamme. Vettä oli vaivaiset 130cm. VHF-radiomme tarjosi pikaisen vastauksen: Estonian meripelastus vastasi avunpyyntöömme: "Help is coming".
Ensimmäinen pelastusalus tulikin jo viidentoista minuutin kuluessa. Meitä tuli tervehtimään busteri jossa oli se sama merivartija joka tarkisti Passimme aiemmin Lehtmassa, sekä pelastussukeltaja. Koska emme löytäneet näkyviä vaurioita eikä vene uppoa, he jäivät päivystämään veneellään viereen ja odotimme pian saapuvaa hinausalusta. Hinaaja, vanha merivoimien alus toi Eballe ranteenvahvuisen hinaustouvin jolla 10tn painava Ebba-rouva irtosi varsin kevyen oloisesti ahdingostaan.
Pian Ebba oli taas syvissä (2,5m!!!) vesissä matkalla kohti porttia, ainoaa paikkaa josta kuulemma pääsee tuon penkan läpi koko merialueella. Tuo herätti ihmetystä, että kuinka olimme joutuneet matalaan vaikka tiesimme tarkkaan missä olimme olleet. Näytin upouuden merikarttamme (Stockman) merivartijalle, ja hän sanoi että kannattaa hankkia parempi kartta. Tässä kun merkinnät olivat "suuntaa antavia" tälle merelle (!!!?).
Haapsalu saavutettiin kuitenkin samalle illalle, ollen nyt todella tarkkana jokaisen kiven kanssa joita oli aivan väylillä noissa kivipeltojen ojissa. Haapsalu on todella vierailunarvoinen paikka jossa nautimme mm. vanhan musiikin festivaalien tarjonnasta sekä mukavista ravintoloista. Myös sataman palvelut olivat mieleen, erityisesti käyttämämme laiturin hintataso: Satamamaksu 0e ja kymppi suihkusta.
Perillä pääsin Ebban pohjaa tutkimaan. MITÄ KUMMAA? Ei naarmuakaan. Vain merirokot olivat lähteneet pohjasta sekä myrkkymaali. Kyllä Colin Archer on oiva vene tällaiselle tumpelolle kipparille.
Oppia oli saatu ja onnetar mukana. Matka jatkui suotuisissa tuulissa kohti Dirhamia.
Dirham oli lämpimänä kesäiltana mukava keidas keskellä niukkuutta. Sen vilkas yöelämä ravintoloineen jäi mieleen ja sinne pitää vielä palata.
Kotivesillä saimme myös todentaa, että vesi oli heinäkuun 19. päivänä Suomenlahdella todella alhaalla, kun emme mahtuneet syväyksemme vuoksi edes Stora Svartö:n satamaan vaan jouduimme vetäytymään yöksi ankkurilahdelle.
No joo, Selinakin löysi karttaan merkitsemättömän kiven Rosalan itäpuolelta. Sattuuhan näitä.
VastaaPoista