Ebban toinen purjehduskausi

Ebban toinen purjehduskausi alkoi työn täyteisesti. Monta asiaa oli ehtinyt jo unohtua. Koska Sindbadin A-laiturin alue on kaavoitettu telakka-alueeksi, Ebba sai talvehtia masto ylhäällä, asia mikä sinänsä teki koko purjehtijan elämästä hieman onnellisemman. Vesillelaskussa oli pientä häslinkiä kun takastaagi unohtui irrottaa nostoa varten (riki päällä nosturille), merivesi ei ensin kiertänyt koneessa jne. Reivit meni purjeita laittaessa aluksi väärin ja piti tutkia edellisen purjehduskauden kuvia jotta oikeat köysitykset löytyivät. Itse purjehtiminen oli myös edellisen syksyn muistojen pohjalta helppoa. Ajeltiin klyyvarilla leppeässä myötätuulessa Merisatamaan, nyt uljaasti lähes laituriin saakka. Asia mitä en olisi osannut uneksia vielä joitakin aikoja sitten. Kaikki olisi ollut niin hyvin, ellei tähän tarinaan liittyisi sivujuonia.

Ilmoittauduin vaimon houkuttamana purjehduskurssille. Kolme päivää 37 Bavariapurjehdusta ja pakka oli täysin sekaisin. Bavaria oli toisenlainen pursi Colin Archeriin verrattuna. Se oli sitä sekä koneella ajaen että purjehtien. Omasta mielestä jotenkin turvattoman oloinen.Tuo kokemus oli kuitenkin erittäin hyödyllinen ajatellessa mahdollisia vuokraveneitä tulevaisuudessa kaukomailla ollessa. No, paluu Ebban ruoriin oli nyt kummallisen jähmeän tuntuista. Ne tavat toimia ja jakaa hommia jotka toimivat Bavariassa, eivät toimi Colin Archerissa. Sitloora on CA:ssa kovin ahdas kahdelle, ja kutteririki ilman että kaikki köydet on vedetty istumalaatikkoon, kuten Bavariassa, vaatii hieman toisenlaisia kiireitä.  Siinä sitten Harmajan edustalla, parin kauppalaivan väistämisen jälkeen huomasin että sijainti oli joku sellainen mitä ei oltu aivan suunniteltu. Navigointi kun pääsi pahus herpaantumaan niitä edellisestä seikkailusta opittuja virtauslankoja tutkiessa.  Nyt tarvittiin nopeita väistöjä. Silti se monelle yllätyksen tuottanut matala Harmajan pohjoispuolella muistutti että seuraavan kerran kannattaa keskittyä navigointiin ja antoi kevyen mutta sielua raapaisevan pusun köliin. No, onneksi edes vauhti ei hidastunut vaan selvisimme tästä pohjakosketuksesta pelkällä säikähdyksellä  ja kuumottavin poskin. Tytär lauleskeli vahingoniloisesti: "laivassamme on reikä pohjassa... ja se uppoaa.." Sitten tämä vielä ruoski meitä sarkastisella huumorillaan: " luulin että olette oppineet jotain viime kesältä, mutta ei, SAMA MENO JATKUU".

Lopulta Bavariaoppi oli sopivalla tavalla laitettu hyllylle, ja roolit olivat taas kunnossa. Luotsin varmuudella navigoiva vaimo ja laivakokki, Colin Archerin yhteen persoonaan sitoutunut perämies, puosu ja kippari ovat kuitenkin hyvä yhdistelmä suurissa seikkailuissa.

Juhannuksena saatiin myrskyvaroitus. Ebbaa kuvattiin Merisatamassa MTV3 uutisiin. Kipparikin antoi lausuntoja mutta ne leikattiin onneksi pois. Suomenlahden länsiosaan luvattiin 25m/sek tuulia. Yö meni veneessä, kuunnellen vanttien ulvontaa, odotellen myrskyn laantumista. Aamulla klo 5 lähdettiin koneella kovaan aallokkoon suoraan vastatuuleen kohti Barösundia. Porkkalan selällä päästiin jo kryssimään, ja 40 merimailia taittui lopulta yhden työpäivän mittaisessa todella miellyttävissä merkeissä.

Nyt Ebbaa varustetaan Tallinnan matkaan, jonka jälkeen seikkailu vie kohti Hiiunmaata ja Saarenmaata. Ne ovat jossain merialueen tuntumassa nimeltä Väinämere. Siitä osaa kertoa ehkä enemmän myöhemmin.